22. tammikuuta 2015

Sokeriaddikti ja ympäröivä maailma.

Sain muutaman kommentin pari postausta sitten siitä, miten voi olla vaikea olla ilman sokeria muiden ihmisten kanssa - varsinkin, jos on joku muukin ruokarajoite esim. viljaton, luontaisesti gluteeniton, maidoton, lihaton ja mitä näitä nyt on.

Se on kyllä totta. On helpompi ottaa tarjottu herkku vastaan ja syödä se, kun aloittaa vinkuvanku siitä, että kun mä en voi syödä tätä enkä tätä. Inhoan sellaisia ihmisiä, ja ta-daa - olen itsekin muuttumassa sellaiseksi. Elämä on. (tästä toki pois allergikot ja muuten oikeasti ruoka-aineista hengenvaarallisia oireita saavat, teitä en inhoa)

Tammikuussa en ole syönyt karamelleja enkä suklaata eli namilakko on pitänyt ihan ongelmitta. Muutaman kerran olen nyt syönyt jotain kastamisia, joita minulle on tarjottu. En mitään suuren suurta huonoa omaatuntoa niistä tunne, mutta olisihan sitä voinut jättää nekin ottamatta. Sitten olisi joutunut selittämään ja nopeammin pääsee, kun laittaa tarjotun herkun suuhun - mutta ei vedä koko pakettia keksejä, pullaa tai jäätelöä.

Töissä juttelimme eilen lounaspöydässä, että olisikin hyvä, että juuri se karkin mässääminen jäisi pois. Meillä töissä on todella tämä lomaltapaluu-lomallelähtö-juhlapäivä-jokainenpäivävoiollajuhlapäivä-kestitys lähtenyt ns. käsistä, jonka takia olemme (melkein) kaikki jonkinlaiselle sokerittomuuskuurilla. Siitä se ajatus sitten lähti.

Puhuimme myös, että töissä tarjottujen makeisten syöminen ei vähennä kotona syötyjen karkkien määrää, vaan tuntuu jopa lisäävän sitä. Karkkiin tulee tottumus ja jatkuva kaipuu. Kivasta tiimin toimintaa parantavasta karkkihetkestä on tullut rasite. Ehkä se on juuri se, miksi aina ei ole perjantai ja joulu on vain kerran vuodessa. Liika on liikaa ja siitä menee maku.

Karkkilakon pitämistä on toki helpottanut myös se, että siellä työpaikalla kukaan muukaan ei niitä karkkeja syö - mutta en ole niitä ostanut kaupasta, kioskista enkä huoltoasemalta. En ole syönyt miehen karkkipusseista enkä suklaalevyistä. Joku osa onnistumista on siis omaakin ansiota.

Näin ympäröivä maailma on siis sekä tukenut että ollut tukematta sokerittomuutta. Toisaalta itsehän sen valinnan tekee, että jättää sanomatta, että ei halua sokerillista tuotetta. Sokerin syömättömyyttä ei voi perustella sillä, että on autolla liikenteessä.

Näin se vähä-sokerisempi tammikuu on sitten kulkenut ja ihan ilman suurempia vieroitusoireita. Nyt kyllä huomaa, että kyllähän se suklaa ajoittain on mielessä. Välipaloja on hyvä olla saatavilla.

Oltuani 21 päivää ilman suklaata, näin suklaa-aiheisen kangastuksen. Olin näkevinäni, että työpaikan ravintolan karkkihyllyn valikoimiin oli tullut Fazerin Sinistä - tänään huomasin, että ei sitä edellenkään ollut valikoimassa. Se oli vain sokeriaddikti kuivalla aavikolla.

2 kommenttia:

  1. Hei! En tiedä mistä tammikuun alussa löysin blogisi, mutta hyvä niin, koska olen myös sokerittomalla ollut tammikuun alusta. Itse en tosin kieltäydy ruoassa olevasta sokerista ja näyttääpä tässä kahvimaitona käytetyssä alpron light soijamaidossakin olevan sokeria :/ Ei siis ihme, että onkin näin hyvää kahvin kanssa :D

    Makeasta kieltäytyminen on alkanut ihmeen hyvin. Siinä on varmaan kyllä auttanut se, että olen henkisesti valmistautunut tähän "uuteen elämään" jo parisen kuukautta. Aikaisemmin kun on lähdetty liikenteeseen hetken mielijohteesta.

    En ole vielä tähän mennessä nähnyt kangastuksia :) Mutta muutamaankin otteeseen suklaata tai muuta herkkua nähdessäni ensimmäinen ajatukseni on ollut, että haluan syödä nuo kaikki, keppo tyhjäksi ja heti! Eli ei mitenkään tervettä... Tässä olen pohtinut, että mahtaakohan tästä ajattelutavasta päästä ajan kanssa eroon? Vai onkohan tämä tätä normaalia addiktin ajattelutapaa, jonka takia on parempi vaan pysytellä herkuista erossa?

    VastaaPoista
  2. Hei Hanna, kiva kuulla sokerittomuuskokemuksistasi! Itsekin ensisijaisesti herkuttelusokerista ja näkyväst sokerista yritän irtaantua tai ainakin saada sokerin tottelemaan minua eikä toistepäin. On kyllä mielenkiintoista selvitellä missä kaikessa sitä sokeria on ja miettiä tietysti, että onko piilosokeripommeja, joista voisi myös luopua. Henkinen valmistautuminen on todella tärkeää. Olen itse jollakin tasolla tätä sokeri-asiaa työstänyt varmasti sen puolitoistavuotta - siitä asti kun vähensin gluteenin käyttöä isolla kädelle. Sitä gluteenittomuuttakin olin miettinyt kuukausia ennen kuin siihen lähden. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty! Hyviä addiktoituneen kysymyksiä nuo. Aika varmaan näyttää miten meidän käy ja kai se siitä addiktion syvyydestä aikalailla on sitten kiinni. Tsemppiä hillittyyn herkutteluun!

    VastaaPoista

Kiitos kommentista. Ilahduin!