29. heinäkuuta 2013

Rintalihas.

Mä luulen, että olen tietoisempi omasta rintalihaksestani (vai onko niitä tuplat) kuin ikinä ennen. Samaan aikaan mulla on myös sellainen tunne, että joskus lähiaikoina aion olla niistä vielä tietoisempi.

28. heinäkuuta 2013

Paluu Azoreille osa II.

Vielä löytyi kuvia! Toinen kolmesta tuliperäisestä kohteesta on kaksoisjärvet Sao Miguelin saaren länsipuolella. Joskus aikoinaan toinen järvistä on ollut sininen ja toinen vihreä, mutta tänä päivänä molempien vesi on samanväristä - sinivihreää. Järvien välillä kulkee tie Seta Cidadesin kylään, joka on isomman järven eli Lagoa Azulin rannalla. Pienempi järvi on nimeltään Lagoa Verde. Järvien ympärillä olevat vuoret nousevat niin korkealla, että saavutetaan jo tundrakasvillisuus ja kesälomalaiselle voi tulla vilakat oltavat. Upea!







27. heinäkuuta 2013

Terassin korkkaus.

Australian vieraat saivat kunnian testinukkua talon ja
tänään he vielä piipahtivat testilounastamassa kanssamme terassin.
(Joo, kaiteet uupuu vielä.)

Paluu Azoreille.

Olin toukokuussa ladannut kuvia Azorien reissulta tänne blogiin, mutta en ole niitä kaikkia huomannut julkaista. Onneksi vielä ehtii.

Tässäpä muisteloa kesälomalta.
(...kesälomasta jo kaksi kuukautta aikaa...)

São Miguelin saari on tuliperäinen ja turistioppaan mukaan saarelta löytyy kolme merkittävää kalderaa eli tulivuoren romahtamisesta syntynyttä muodostumaa. Niistä yksi on Furnasin alue, josta kuvia alla. Eniten sauhuavat kohdat on kaikki aidattu ja muutettu nähtävyyksiksi. Luonto on kyllä paras nähtävyys. Aikaisemmin jo mainitsin jossakin muussa tekstissä, että Azoreilla on todella helppo liikkua autolla, koska välimatkat ovat lyhyitä, tiet hyvässä kunnossa ja nähtävyydet hyvin merkittyjä. Luonnon nähtävyydet ilman sen suurempia palveluja ovat myös merkittyinä ja parhaat katselu-/kuvauspaikat.



Näissä koloissa tehdään ruokaa luonnon kuumuudessa.



23. heinäkuuta 2013

Pilaa vai pilatesta.

Mä oon muutamia kertoja viime vuosina löytänyt itseni pilates-tunneilta. Tunnit on mennyt lähinnä siihen, että olen miettinyt, että naapurisalissa olisi varmasti ollut tarjolla jotakin oikeaa liikuntaa. Samalla olen toki miettinyt kaikkia niitä amerikkalaisia julkkisnaisia, jotka kertovat upeiden kroppiensa salaisuuden olevan pilates - olen halunnut uskoa sen. Mut ei, ei auennut mulle, että mitä se kaikki pihiseminen siellä salissa oli. 

Kunnes....

Tänä keväänä mä eksyin taas pilates-tunnille, koska sen kylkeen oli liimattu myös syvävenytystä.

Ja....

Nyt mä taistelen joka maanantai paikastani tälle aina täydelle pilatestunnille, jonka lopuksi on syvävenyttelyä.

En mä vieläkään ymmärrä varsinaisesti mitä siellä tunnilla tehdään, mutta tunteja pitävä Janne ohjaa koko ryhmää todella huomaamattoman sujuvasti ja tuntee ainakin tekevänsä jotakin sinne päin. Aikaa ei käytetä siihen sihinän pohdiskeluun, vaan rauhallisesti mennään liikkeestä toiseen ja liikkeen avulla otetaan sitä hengitystä mukaan - luonnollisesti. Tunnilla on rauhaisaa, mukavaa, saa onnistumisen tunnetta ja liikkeet löytävät hengityksen mukaansa. Mulle se on kehonhuoltoa. Kroppa venyy aina muutaman sentin tunnin aikana.

21. heinäkuuta 2013

Juoksun merkitys ihmiselle.

Eilen kävin illalla ostamassa maitoa kaupasta. Kello oli sen verran, että oletti kaupan henkilökunnan odottavan siellä vain minua, mutta siellähän olikin ruuhka ja menossa oli viittävailleyhdeksän-kaljaralli. Jouduin siis jonottamaan kassavuoroani ja siinä samalla ehti tuijotella lehtihyllyä. Näin jonkun lehden kannessa Baba Lybeckin ja otsikon, jossa yhdistyivät sanat pelko ja juoksu. En muista otsikkoa tarkalleen, mutta ajatus oli juoksun toimimisesta pelkoja vastaan.

Otsikko ei herättänyt minussa tarvetta ostaa lehteä, mutta jäin (jälleen kerran) miettimään juoksua noin ylipäänsä.

Joku aika sitten kirjoitin ystävälleni, että minusta tuntuu nyt olevan joku sellainen kausi, että mikään ei onnistu. Pohdin, että jos nämä elämänvaiheet menee seitsemän vuoden jaksoissa, niin miten kauan tätä matalalentoa vielä kestää. Välillä mielessäni käy se, että muutaman viime vuoden ajan olen juossut paljon ja olen samaan aikaan ollut koko ajan todella tyytyväinen elämääni. Tottakai ikäviä asioita on sattunut ja tapahtunut hyvien asioiden lisäksi, mutta hommat on olleet silleen niinku balanssissa.

En tiedä onko kyse juoksusta liikuntalajina vai ylipäänsä siitä, että juostessa ihminen on yksin. Siinä huomaamatta ehtii kelata omia hommia valmiiksi ilman häiriötä. Joskus oon miettinyt hittilajien eli joogan ja juoksun eroja (tälläkin foorumila). Mielestäni niitä ei ole. Molemmissa pitää ensin käyttää aikaa lajiin sisäänpääsyyn ja sen jälkeen sä voit koska tahansa nauttia siitä vapauden tunteesta, kun sun ei tartte tuijottaa mitään päätettä tai turruttaa itseäsi telkkariohjelmilla tai huonolla seuralla. Ohjattu jumppa tai spinning on ihan toisenlaista - teet niinku ohjaaja käskee ja mielellään samaa tahtia kuin ne muut, ei niinkuin oma flow veisi - sama endorfiini saadaan irti ja hyvä olo siitä - mutta ei sitä hetkeä itsekseen. Joogan ja juoksun suuri suosio hälisevissä länsimaissa perustuu varmasti tähän terapeuttiseen vaikutukseen; siinä hetkessä olen vain minä ja mikään ei häiritse. Yksi käy joogassa, toinen lenkillä, joku muu terapiassa. Terapia ei ole urheilua, mutta eikö terapiassa ole tämä sama efekti; minä puran minun asioitani tilassa, jossa kaikki muu hälinä on tauolla. Saadaan homma balanssiin, mun homma.

Media opettaa meille usein, että yksin oleminen on jotakin mitä me kaikki pelkäämme. Nykyään mikään ei ole edes totta, jos se on tapahtunut yksin ollessasi. (jos et ole tajunnut ottaa tapahtuneesta kuvaa ja laittanut sitä sosiaaliseen mediaan ihan asap) Aika monelle se yksin olo taitaa kuitenkin olla laatuaikaa, kunhan se ei mene yksinäisyyden puolelle. Viime tiistain lenkillä pääsin pitkästä aikaan flow-tilaan ja sen jälkeen olen nähnyt juoksun yhtenä avaimena saada asiat taas balanssiin. Juoksu-uskoni on jälleen vahvistunut muutamien etsintäkuukausien jälkeen. Minähän tästä elämästä olen vastuussa, eikä joku tyyppi joka haluaa pakottaa meidät seitsemän hyvän vuoden jälkeen seitsemän vuoden sekasortoon.

Joskus vain tuntuu, että se on vaan juoksua. "C'mon nainen! Nostat sen ihan liian korkealla paikalla tässä länsimaisen ihmisen selviytymisessä nykymenossa." Silloin on hyvä nähdä, että joku julkkis lehdessä on nostanut juoksua myös ihan toisiin sfääreihin. Kaukana on ne ajat, jolloin juoksu oli tapa siirtyä paikasta toiseen. Tai ei ne kai niin kaukana ole, minkä verran tästä Lahdesta nyt sinne Kenian korkeudelle on.

J.K.

Keväällä treffasin ystävääni, jonka elämässä on tapahtunut, hänen nuoresta iästä huolimatta, raskaita asioita ja erilaisia muutoksia. Hän kertoi miten oli ruvennut kirjoittamaan itselleen ja keskittynyt hyvien asioiden huomioimiseen elämässään, hän oli rajannut kotiansa oman ajan ottamiseen ystävien tapaamisen sijasta, hän myös nauttii juoksemisesta. Olin tosi fiiliksissä, että hän oli ottanut elämänsä omiin käsiinsä ja vastuun omasta hyvästä olosta - ja voi hyvin! Hän oli käynyt pari kertaa terapiassa ja tajunnut siellä, että se ei ole hänen juttunsa, vaan hän kokoaa itse itsensä. Tapaaminen oli ihan mieletön peilipinta itselleni, jolla oli ollut astetta pimeämpi talvi. Pidetäänhän itsestämme huolta!

17. heinäkuuta 2013

Räps. Räps. Raksa.

 Varaston lattia on maalattu ja sinne on tuotu pysyviä hyllyjä, jotka nyt vielä rakennustarvikkeiden käytössä.

Saunatilojen vessa. Tämä wc-pönttö on toiminnassa ja tuosta hanasta tulee vettä. Kaapisto, hana ja lavuaari löytyivät meidän varastoista. Kaapiston ovet saattavat mennä joskus vaihtoon, mutta vasta sitten kun muutama olennaisempi asia on hoidettu. 

Saunatilojen suihkut. Molemmat on jo toiminnassa, tosin toisesta puuttuu vielä yläsuihku ja toisesta molemmat suihkut. Talossa nukkui viime yönä testinukkujat Australiasta asti ja myös suihku oli testattu. Toimii.


 Yläkertaan on laitettu parkettia. Joka kuvassa lattian sävy eri, mutta se on siis tumma. Ei haluttu mitään siltä väliltä, vaan vaalea tai tumma ja se on nyt sitten tumma. (Joo, lika näkyy, mutta ei täällä jatkossa kuljeta kengissä, ja kämppä ei ole täynnä rakennuspölyä.)


 Yläkerran pönttö, joka ei vielä ole käytössä.

 Pää-ulko-ovi, jonka vieressä pitkula ikkuna.

Katukerroksen vessa.

 Kodinhoitohuoneen lattia.

 Taustalla parketit odottavat lattiaan pääsyä.

Jimi kodinhoitohuoneessa.

14. heinäkuuta 2013

Maailmanlaajennus verhojen suuntaan.

Mä olen tunnettu siitä, että mä en harrasta verhoja. En oo ikinä harrastanut. Verhot on vähän sellaista keskiluokkaista aikuisten juttua. Just sellaista, jota nyt aikuisena voisi harrastaa.


Muuten en edellenkään ole kiinnostanut verhoista, mutta mua on kiehtonut ajatus koko seinän peittävistä verhoista - hotellihuonetyyliin.

Laitettaisiin sitä verhoa kerralla kaikkien näiden edellisten verhottomien asuntojenkin edestä!

Alle pimennysverhoa (Vastaako pimennysverhojen teho sälekaihtimia?) sen verran, että ikkuna peittyy...ja ehkä toisenkin huoneen ikkuna...

Pimentävä sivuverhot
www.gardin.fi
 ...ja sitten päälikerros sitten varsinaista verhoa. Siinä olisi sitten muutamaa eri verhoa, mikä tahansa Vallilan sivuilta käy, siis mikä tahansa harmaiden sävyjen valikoimasta. Tässä muutama inspis-kuva aiheesta.


Saas nähdä. Eka pitäisi neuvotella rakentajan kanssa, sitten pitäisi miettiä, että miten ne verhot kiinnitettäisiin, pitäisi löytää kangas, ne pitäisi mitata, ja jonkun ommella ja varmaan jotain mitä en osaa edes ajatella! Mies kyselee kaikkea muuta koko ajan, että tämä ei ehkä se ajankohtaisin ongelma. Aina voi mietiskellä.

7. heinäkuuta 2013

Elossa edelleen.

Heippa vaan kaikille.

Jos katselee reilun viikon tästä taaksepäin, niin raksalla ei ole kauheasti mitään tapahtunut. Kattopeltimies on käynyt ja laattamies on jatkanut hommia. Hormitarkastus on tilattu. Sähkö- ja putkimies ovat molemmat hankalia tapauksia, jotka menevät ja tulevat miten sattuu - ja pinna kiristyy. Jotakin näköhavaintoja heistä kuitenkin ollut, hyvin harvoja.

Ollaan oltu myös pois maisemista molemmat tai ainakin toinen - joka selvittänee, että raksa on ollut rauhaisa.

Kävimme kummipojan kanssa kolmen päivän reissulla Powerparkissa. Mukava ja onnistunut reissu. Hienot on puitteet siellä lomailla. Pörrättiin laitteissa, uitiin useasti altaassa, saunottiin, kävin pari kertaa juoksemassa, 5D-leffassa käytiin, miehet harrasti cartingia, Keskisen kyläkaupassa käytiin pyörähtämässä ja syötiin hyvin.

Rakentaja jäi vielä koiran kanssa pidempään reissulle, kun minulla jo työt kutsuivat ja kummipojan palautin kotiinsa. Rakentaja läpsystä vaihtoi lakeudet Tallinnaan ja vietti siellä pari yötä. Tallinnasta ei löytynyt ihan kaikkea sitä mitä oli toivottu, mutta jotakin kuitenkin. Tänään rakentaja lähti vielä päiväseltään Tallinnaan tekemään tilauksen parketista ja kaupat on nyt tehty. Ensi viikolla tulevat kuljetuksella Lahteen asti.

Jonkun flunssankin veti rakentaja siinä samalla raksatauolla läpi. Ystävällisesti hoiti sairastelut poissa kotoa, joten ei tarttenut mun sairastella tällä kertaa.

Kodinkoneet tulivat viime viikolla liikkeeseen, josta ne tilattiin. Ensi viikolla haetaan pois kuljeksimasta. (Astianpesukone!!!!  \o/ ) Ensi viikolla näytämme nykyistä asuntoa mahdollisille tuleville vuokralaisille. Työmiehemme palaa lomalta myös huomenna. Viimeisiä viedään, jaksaa, jaksaa. Riippukeinu terassille on jo ostettu. :)

Palaillaan taas!