Metropolis tulee luokseni.

Talo&Koti-lehti 3/13

Tänään oli postimies polkenut ja tuonut mukanaan kaksikin sisustuslehteä. Uusin Talo&Koti-lehti sisälsi jotain tuttua.

Sieltä bongasin Sandbergin Metropolis-tapetin. En ole varma, että pitäisikö tuulettaa itseään trendsetterinä, kun esittelin tän tapetin jo viikkoja sitten blogissani...vai pitäiskö olla harmissaan, kun naputtelin tapetteja läpi tunteja ympäri internetin ja löysin sitten Metropoliksen - vaikka se olisi tuotu minulle näin nätisti sisustuslehteen pakattuna.

Tuossapa jollekulle näppärälle samalla askarteluvinkkiä ylimääräisistä tapetin paloista. Kaapit uusiksi vaan. Itse en osaa edes leikata suoraan, että projekti taitaisi kaatua jo siihen.

P.S. Mä pidän enemmän syksyn ja talven sisustuslehdistä. Keväällä mennään pastelliväreihin ja pihahommiin. Ei mun pala kakkua.

Raksan viikkokatsaus.

Viikon tauon jälkeen pistäydyin tänään talolla. Pohjamaalin toinen kerros oli jo isoilla aloilla. Kohta pitää päättää varsinaisen maalin sävy. Ajateltiin muutama testipurkki vedellä kirjaston seinään, kunhan sinne laitetaan ensin kattopaneelit. Näkee sitten sopivatko ne miten yhteen. Sama paneeli tulee myös korkean tilan kattoon, mutta kirjasto matalampana tilana on helpompi testikohde.

 Savupiippu on saanut ensimmäisen kerroksen antiikinvalkoista kylkiinsä.

 Ensimmäinen pysyvä ovi asennettiin eilen. Kellarikerroksen ovista toinen.

 Kellarikerroksen seinät, ikkunanpielet ja katto on valmisteltu pintoja varten. (kuvat yllä ja alla)

 Keskuspölynimuri on osittain asennettuna. Tuo valkoinen paksuin putki on hän. (alla)

Terveiset Finlandia-laduilta.

Mun projekti "Minä inhoan hiihtämistä"-vaiheesta Finlandiahiihdon 32 kilometrin matkalle tuli eilen päätökseen. Mä otan nyt tähän asiaan hyvinkin positiivisen katsontakannan - tän asian voisi nähdä myös niin että treenata ois pitänyt paljon enemmän ja kilometriajat olivat hitaita jne. Mutta ei lähdetä tuollaisiin nyt ollenkaan. Jos nyt kerrankin joku riittäisi!

Mun ihana ystävä H on hiihdellyt joitakin vuosia ja on kertonut miten se on ihanaa! Mä olen aina sanonut, että hiihto ei ole mun juttu niinku ollenkaan. Mä en pidä edes talvesta. Viime talvena mä jo välillä huomasin miettiväni, että voishan tuota hiihtoa joskus kokeilla. Suksipaketti vaan maksaa jonkun euron, niin ei sitä ihan kokeilemisen takia kannata kaupassa käydä.

Marras-joulukuun vaihteessa työnantaja ilmoitti maksavansa halukkaat Finlandiahiihtoon. Minä sitten siltä istumalta ilmoitin itseni perinteisen lyhyemmälle matkalle. Tuli syy käydä suksikaupassa! Tällä toimenpiteellä varmistin myös, että sukset käy enemmän kuin yhden kokeilulenkin.

Kaikenlaista kremppaa osui tähän talveen, mutta kyllä sitä lenkilläkin ehti aina sairastelujen välillä käydä. Sen verran lyhyeksi jäi harjoitteluaika, että pitkät lenkit jäi vähälle. YouTubesta opettelin hiihtotekniikkaa. Siellä on tosi paljon eri lajien opetusvideoita ja ainakin hiihdosta tosi hyvää matskuu. Hiihtoseuran järjestämän hiihtotekniikkaillan kävin myös. Se avasi silmät: enhän mä osaa hiihtää yhtään!

Sitten tulikin eilinen aamu. Pari päivää olin pastannut eli tankaillut. Oli tosi jännää, kun ei tiennyt miten hiihtotapahtumassa ollaan eikä oikein tiennyt, että miten pitkä matka 32 kilometriä niinku hiihtäen on. Voin kertoa, että takarivissä tunnelma oli oikein leppoisa. Tämä tieto on just se tärkein, että kaikissa näissä tapahtumissa on kaksi eri ryhmää: kovakuntoiset tosissaan menijät ja sitten itsensä ylittäjä harrastelijat. Kaikki menee saman reitin, mutta ihan eri tunnelmissa. (Et mukaan vaan kaikki!)

Kuva: Finlandiahiihdon omaisuutta. Lähtötunnelmaa eiliseltä.

 Sit lähdettiin matkaan. Lahden Stadionilta lähdetään jonoissa pitkään nousuun. Nousun jälkeen on pätkä tasaista ja sitten alkavat koko matkan jatkuvat nousut sekä laskut. Jos on tottunut jäällä hiihtämään, niin voi reitin mäkisyys tulla yllätyksenä. Mäkeä olen mennyt ylös useamman kerran tänä talvena: uudestaan, uudestaan ja vielä kerran uudestaan. Se kyllä pelasti eilisen. Sitten tullaankin siihen mäen alas tuloon. Se on ollut tässä hiihtämisessä kaikkein jännittävintä. Jos mäessä on latu, niin nyt jo tiedän, että antaa mennä vaan! Aluksi sekin jännitti. Sitten tullaan niihin mäkiin, jossa ei ole latua. Mennään auraamalla alas, joo ymmärrän, mutta kun iskee paniikki, niin ei se ole ihan niin helppoa. Miten ne polvet on ja mihin paino laitetaan. Mä olin itselleni uskotellut, että jos pertsaa mennään, niin kyllä siellä on ladut mäissäkin. Voin kertoa, että ei ole. Ensimmäisen mäkeen tullessa näin kun porukka rupeaa edessä pakkautumaan jonoihin ja vauhti loppuu. Tajusin, että nyt auraillaan jonoissa alas. Siinä ei voi kuule muuta kuin aurailla. Tiedän, että Finlandia-hiihtoon ei varmaan pitäisi mennä harjoittelemaan mäen laskua, mutta minä menin ja mä opin eilen laskemaan mäkiä. Menin alas sellaisia mäkiä, joita en ilman ryhmäpainetta olisi ikinä lähtenyt edes kokeilemaan. Loppumatkasta olin jo niin väsynyt, että oli sellainen olo, että ihan sama – antaa mennä vaan.

Messilässä. Kumpi on enemmän mutkalla, naama vai numero? Kuva: K. Ikonen

 Matkan kohokohta oli minun mittakaavassani tosi hurja mäki, joka laskee ensimmäiselle huoltopisteelle Messilään ja mäestä selvittyäni sain hiihdellä The Juha Miedon perässä Messilään ja siellä olivat minun kannustusjoukot paikalla. Ihan parasta oli kuitenkin lasketella takaisin Lahden hiihtostadionille, olinhan juuri oppinut laskemaan mäkiä ihan rennosti, ja kuulluttaja selostaa, että ”nyt stadionille saapuu Seena Ikonen…”. Mä olin ihan fiiliksissä, että täältä tullaan! Kaikki tuska oli poissa, mä olin oppinut laskemaan mäkiä ja muutos anti-hiihtäjästä hiihtostadionille suihkijaan oli tehty.

Oma mitali, jonka kuvasin ihan ite. Mitali laitettiin ihan kaulaan, joka on hienoa. Viimeksi mitalin on saanut oikein kaulaan Ateenassa syksyllä 2009. Mitalissa pitää olla kaulanauha, eikä mitään käteen iskettävää muovipussissa olevaa lätkää.

 Jos tulee toistekin lähdettyä Finlandian laduille, niin nyt on nähnyt miten tapahtuma etenee. Jos haluaa pitää omaa vauhtia yllä, niin hiihtokunto pitää olla kunnossa. Itse katselin monta kertaa taakseni ohitusladulle, mutta ei oikein tiennyt kestääkö oma kunto lähteä ohittamaan muiden ohituskaistalaisten kanssa edellä olevia – varsinaisella ladulla vauhti oli välillä hyvinkin hidasta. Lopulta päätin lopettaa kyttäilyn ja vedin ihan sunnuntaiajelija-vaihteen päälle. Ei tässä ole mihinkään kiire. 32 kilometriä hiihtoa on kuitenkin hyvä treeni mille lauantaille tahansa. Maalissa sai mitalin ja lihasoppaa. Ihmisen oli hyvä.

Vanhassa vara parempi.

Kaikkea uutta pitää aina kokeilla avoimin mielin, varsinkin Fazerin uusia suklaita. Tummasuklaa ja marjat - ihan hyvää kyllä joo, mutta onhan se aito ja oikea Fazerin Sininen kuitenkin...se ainoa ja oikea.

Hyvää viikonloppua kaikille!

Valintojen äärellä.

 

Nykyään tulee ihan päivittäin esille rakennukseen liittyviä kysymyksiä.

Eilen minulta kysyttiin, että tuleeko keittiön välitilaan lasi vai kaakelit. Olemme pohtineet lasia jo aikaisemmin, mutta jos kuitenkin päädymme kaakeleihin, niin ne ovat valkoiset. Keittiön toiselle laidalle ei tule yläkaappeja, joten välitila on vain toispuoleinen ratkaisu, joka voisi tietysti mätsätä sen toisen puolen kanssa. Ihan päivittäin ei tule rakennukseen liittyviä vastauksia.

Kuvat: Sisustalasilla.fi sekä Place for Dreams-blogi

Mun fiksu idoli ja synttärikaima. Hän täytti maanantaina 44 vuotta ja minä 34 vuotta.

 

Sisäseinien pohjamaalia.

Pohjamaalin lisäksi talolle oli ilmestynyt takan osat.

Luukku.

Viimeinen ikkuna on kiinnitetty. (Villat roikkuu, kun ne suojaa uretaania, joka ei kestänyt pakkasta. Tai jotakin.)

"Tää on joku ässällä alkava Israelissa suosittu brunssiruoka..."

Näillä sanoilla korkattiin mun melkein tänään syntymäpäivä-brunssi. Shakshukan löysin Kauhaa ja rakkautta blogista ja suora linkki reseptiin tässä.

"Hyvää, halpaa ja terveellistä" sekä "supersuosittu Israelissa" herättivät mielenkiinnon reseptin kokeiluun. Shakshuka oli siis tämä joku ässällä alkava nimi ja voin kertoa, että on niin hyvää. Tätä ohjetta hiukan muuttaen tehdään meillä lähipäivänä tästä kastike ja sen kylkeen ainakin riisiä - jogurttia sekaan tai oheen. Israelissa käydessämme söimme tämän tyyppisiä ruokia molemmilla kibbutseilla, joten pitänee paikkansa, että Israelissakin tykätään.

Reseptin löydätte linkistä ja sehän on tosiaan muunneltavissa ihan oman maun mukaan, itsekin sooloilin kasvisten kanssa ihan vapaasti - ja muistinko kirjoittaa, että oli niin hyvää.

P.S. Luomuilin sipulin, valkosipulin, munat ja fetan - feta oli νόστιμα!

Haaveita vai toteutuvia haaveita?

Lahden kupeessa sijaitsee Fasetti-niminen antiikkikeskus. Keskuksessa on runsaasti tuotteita ja aikaa saa kulumaan tavaran paljoutta ihmetellessä. Siellä sopii miettiä, että jos mulla olisi funkkistalo, niin tuo pöytäryhmä lähtisi niin sinne, romanttiseen sisustukseen sopisi niin tää upea lipasto - enää odotamme halua romanttiseen sisustukseen.

On siellä paljon myös tosi elämään sopiva haaveilun kohteita...

Ennen kuin tontilla oli otettu vielä askeltakaan, niin rakentajan kanssa käytiin Fasetissa pohtimassa mahdollisuutta laittaa pääsisäänkäynnin luokse ns. talonpoikaishenkistä vaatekaappia. Ajatus olisi siis yhdistää vanhaa ja modernia. Sellainen näyttää hyvältä (ainakin) sisustuslehdissä. Olen Fasetin nettisivuilla jonkun verran seuraillut kaappeja, malleja, värejä, hintoja, kokoja ja tyylejä.

Kuvat: www.fasetti.fi

Kannatan edelleen haavetasolla kaapin hankintaa, mutta pitää vielä miettiä onko sille aikuisten oikeasti tilaa riittävästi. Voi olla, että joku kevyempi naulakko on kuitenkin tilaan parempi. Alusta asti oli kuitenkin selvää, ainakin minulle, että mitään perinteistä liukuovikaapistoa ei laiteta. Meillä on nyt kotona sellainen, mutta seuraavassa kodissa ei siis ole.

Meillä on miehen kanssa toinenkin yhteinen Fasettiin liittyvä haave, mutta palataan siihen toisen kerran. Tätä toista haavetta käydään lähipäivinä selvittelemässä, kun vaan löydämme sopivan ajan kalenterista. Fasetissa käydessä voi aina syntyä ihan uusiakin haaveita. Heillä on nykyään liike myös Helsingissä, jos siellä ruudun takana on uusia haaveita kaipailevia tiukasti Kehä Kolmosen sillä puolen pysyviä.

Pippurinen härkäruukku.

Viime viikonloppuna innnoistuin tekemään liharuokaa, kun töissä tuli puhetta tästä pippurisesta härkäruukusta. Ruoka oli maukasta, mutta jotenkin surullisen väritöntä. Kuvassa salama tuo lisävaloa, mutta ilman salamavalojen räiskintää ruoka oli liiankin harmaata. Värittömyys korostui varsinkin ruoan päätyessä seuraavana päivänä mikron kautta pöytään.

Pippurinen härkä/nautaruukku

0,5 kg nautaa/härkää suikaloituna
1 sipuli, pilkottuna isohkoiksi paloiksi
1 pkt herkkusieniä, pilkottuna isohkoiksi paloiksi
1 pkt Mustapekka-juustoa
n. 2 dl ruokakermaa
suolaa, pippuria, Forest Blend-mausteseosta (mä murskasin valko-, musta- ja rosepippuria ihan omana sekoituksena)

Paistellaan lihat, sipuli ja sienet. Sekaan loput aineet ja annetaan hautua liha mureaksi.

Reseptin lähde: pastanjauhantaa.blogspot.fi

Maalari on aloittanut hommat ja seinät sekä katto valmistuvat...

Lauantai: rakentaja rakentaa ja rakennuttaja etsii ratkaisuja.

Katukerroksessa ei voi enää juosta koiran kanssa ympyrää:

Kirjasto-huoneen ja kodinhoitohuoneen välinen seinä on umpi. Tuleeko tapetti koko tilaan vai vain osittain ...niin ja mikä tapetti...pystyraita oli joskus mietinnässä.

Olen ihastunut tähän tapettiin:

 Sandbergin Metropolis, saatavissa kolmessa eri sävyssä. Ns. mun huoneeseen sopisi hän.

En saa mielestäni tätä lamppua:

 

Pentikin Brooklyn-kattovalaisin.

 

Valkoinen seinämaali tulee valita ihan näillä näppäimillä. Suuria tunteita herättää

valkoisen maalin valinta internetin keskustelupalstoilla. Kaiken draaman keskeltä yritän kerätä ylös hyväksi havaittujen sävyjen numerosarjoja:

Valkoinen ei ole ihan yksinkertainen juttu, mutta helposti väritettävissä. Kuva Tampereen asuntomessuilta.

Korkean huoneen seinävalaisimet haussa ja niiden lopullinen paikka seinällä on tiedettävä maanantaina:

Kuva: talot.blogit.fi

Niin ja laatat - ainakin parvikerroksen kylppärin laatat pitäisi melkein jo olla olemassa.

Joo, ihan just...

Sisäkattoa ja valopisteitä.

 

Katukerroksen vessan katto laskettuna.

Spottivalo, spottivalo, spottivalo...

Näillä sitten lämpötiloja säädellään eri tiloissa.