God save the queen-to-be!

Huomenna vihdoinkin tanssitaan odotetut häät. Pienesti joutuu purnaamaan, että kuka on saanut päähänsä pitää tän luokan bileet perjantaina? Lauantai olisi ollut kiva yllätys. Näillä kuitenkin mennään.

Sain tänään pidellä kädessä Lontoosta tuotua hääkrääsämukia. Se oli niin hieno.
Ikävä kyllä, se ei ollut minun.

Huomenna saadaan nähdä Katen hääpuku. Onko teillä kuninkaallisia suosikkihääpukuja?

Minä en ole koskaan kyllästynyt ihailemaan Crace Kellyn häälookkia. Puku on niin kaunis. Upea pitsiyläosa, yksinkertaisen kaunis alaosa ja huntu on täydellinen. Kaunista, tyylikästä ja herkkää.

Toivottavasti näemme huomenna jotain Crace Kellyn veroista. Historian siipien havinaa kuitenkin. Lahtelaisenkin marketin pakastehylly oli tyhjennetty prinsessakakuista. Yksinäinen paketti oli hyllyn perällä. Tasavaltalaisetkin haluavat osansa tai´asta.

Kuvat ovat levinneet internetissä niin laajasti, että lähdettä mahdoton ilmoittaa.

Saa tulla pannukakku.

Pannukakku on ihanan nopea ja helppo ratkaisu makeana sekä suolaisena.

Meillä makeaan pannukakkuun on viime aikoina laitettu paljon kanelia. Paistamisen jälkeen se on syöty anopin keittämän omenahillon kanssa. Nopea, laiskottelijan omenapiirakka siis. Maistuu hyvältä ja ei ole epäterveellistä, kun tekee kunnon aineista. Täysjyväjauhoja, ei sokeria, luomumunia ja kunnon rasvaa.

Suolaisena pannukakusta tulee nopea, laiskottelijan pizza! Taikina on hetkessä ja valmis, eikä tarvitse kohotella taikka kaulia. Päälle kaikkea mitä kaapista löytyy. Joku aika sitten tein viimeksi suolaista pannaria ja siihen tuli ainakin kalkkunaa chilitomaattimurskan kanssa paistettuna, paprikaa kolmessa sävyssä, tomaattia, sipulia ja mozzarellaa enenmmän kuin laki sallii. Basilikaa päälle reilusti.
Basilika on täyte, ei mauste!

Töissä puhuttiin nopeasta pizzasta mennä viikolla ja uuden vinkin kuulin. Laitetaan paahtoleipäviipaleita tiiviisti pellille ja täytteet päälle. Kuumat voileivät ja pizza lyövät siis kädet yhteen. Pienetkin vinkit nopeista nikseistä nostavat viitsimystä tehdä ruokansa itse ja toivottavasti melko vähän jalostetuista tuotteista.  Mikä tahansa kotitekoinen pizzaviritelmä on kuitenkin parempi kuin pakastepizza tai nämä roiskeläpät, joita einespizzoiksi kutsutaan.

Olisiko tänään taas pannukakkupäivä?

Kevätaamu

Vaali-ilta, vihdoinkin!

Ihanaa, että vaalisunnuntai on täällä.
Kävin äänestämässä ja pysyin emo-puolueeni helmoissa. Meinasin vielä kopissa vaihtaa ehdokasta, mutta pysyin kuitenkin päätöksessäni. Ennen olen aina tiennyt täsmällisesti ketä äänestän ja nyt tämä meni ihan sekoiluksi. Selvisin kuitenkin!

Odotetaan, että päästään näiden vaalien yli ja sitten voidaan pohtia omaa puoluesuuntausta uudestaan. Pysytään samassa tai siirrytään muualle. Aamulla hyräilin hiljaisessa kaupungissa koiran seurana kulkiessa Kansainvälistä, joten ehkä mä pysyn kiltisti täällä vasemmalla nyt ja tulevaisuudessa.

Nyt jännitetään tuloksia. Suklaamuffinsseja, suklaata ja lakritsia varattuna kisakatsomoon.

Prinssi ja puolivaltakuntaa.

Tasavallassa eletään jänniä aikoja, mutta vähintään yhtä jännää on Kuningaskunnassa. Enää pari viikkoa Williamin ja Katen häihin. Viihdettä kansalle, joka sitä halajaa. Suurin mielenkiinto, ainakin minulla, on morsiamen pukeutumiseen ja olemukseen. Minkälaisen hääpuvun hän onkaan valinnut?

Eilen jo tiedustelin työtoverilta hääpäivän järjestelyistä. Jonkinlainen mahdollisuus hääpäivän seuraamiseen televiissorista on mahdollistettu. Ihanaa. Olisiko sopivaa laittaa oma huntu tunnelman luomiseksi? Ei varmaan.

Mitä mieltä olette Katesta? Minusta hän näyttää ihan kuningatterelta. Hän kaunistuu päivä päivältä, mutta William näyttää päivä päivältä enemmän isältään. Ei kaunista. Onneksi he vihdoinkin menevät naimisiin, sillä nyt Williamista saadaan vielä kohtuullisia valokuvia.

Kate on nyt laihtunut, lehtien mukaan tilanne on huolestuttava. Hän sekä laihduttaa, että häästressi aiheuttaa syömättömyyttä. Toivottavasti hän kuitenkin on kauneimmillaan hääpäivänä. Luitteko myös siitä, että hän aikoo tehdä oman häämeikkinsä? Hän ei ole koskaan antanut kenenkään ehostaa itseään. Hänellä on aina kaunis meikki, joten hän selkeästi tietää mitä tekee.

Hiukan nauratti uutinen, jossa kerrottiin häävieraslistalta löytyvän parin exät. Williamin syitä en osaa ajatella, mutta Katen syyt avautuvat paremmin. Tervetuloa katsomaan, kun tämä tyttö nai kruununprinssin ja saa puolivaltakuntaa. Classy.

Kate. Kuva: IL

Ketä äänestät? Vai äänestitkö jo?

Onneksi vaalit ovat jo sunnuntaina. Vaaliväsymys on jo iskenyt. Siellä nuo puheenjohtajat taas meuhkaavat olohuoneen nurkassa. Vaaliväsymystä pitää kuitenkin työntää sivuun, koska en ole päättänyt ketä äänestän. Minulla on vielä kolme ehdokasta jaetulla kärkisijalla. Ennen sunnuntaita täytyy käydä heidän taustojaan läpi. Listalla on kansanedustajana toimiva nainen, rento nuori mies ja maahanmuuttajataustainen mies. Yksikään ehdokas ei herätä minussa suuria tunteita, mutta olen päättänyt antaa ääneni demareille. Näin siis toimin. Kaikissa ns. suurissa asioissa päätökset tehdään kuitenkin puolueen linjan mukaisesti, joten yksittäisen ehdokkaan pieni toive paremmasta maailmasta jäänee vaalisloganiksi vaikka ovi Arkadianmäelle avautuisi.

Sunnuntaina juttelin ystäväni T:n kanssa näistä vaaleista. Se oli oikein mukavaa, koska ympärilläni on tällä hetkellä aika vähän puoluepolitiikasta kiinnostuneita ihmisiä. Ystäväni P:n kanssa oli myös keskustelua aiheesta joku aika sitten. Silloin pohdimme sitä, että ihmiset äänestävät nykyään usein henkilöitä. He eivät äänestä puoluetta, vaan sellaista henkilöä, joka heitä miellyttää. Ihmisten äänestyskäyttäyminen muuttuu, mutta vaalitulos tehdään edelleen d`Hondtin menetelmiä käyttäen. Aiheuttaa ristiriitoja. Toisaalta, jos kolmannes suomalaisista ei pysty määrittelemään hallituspuolueita, niin onko sillä niin väliä ketä sitä äänestää.

Se on kyllä hienoa, että Persujen vastaliike on herännyt ja ihmiset ovat lähdössä ahkerammin koppiin raapustamaan numeroita. Kuuntelin eilen radiosta ohjelmaa Etelä-Afrikasta, jossa ihmiset äänestivät etänä Suomen konsulantissa. Sielläkin oli lähdetty liikkeelle Persuja vastaan, ei jonkun muun puolesta. Kyllähän se on hyvä, että välillä vähän heilutellaan valtiota. Ihmisillä menee liian hyvin, kun ei enää jaksa kiinnostaa yhteiskunta. Jos reaalipolitiikka pysyy vaalien jälkeen samana, niin onko tämä kaikki vaalimelskaaminen mennyt sitten ihan hukkaan? Ei kai.

Toistaiseksi on siis vielä jännittettävänä, että mitäpä siellä kopissa sunnuntaina teen. Se on kuitenkin pieni paniikkinappula verrattuna vaalivalvojaisten odottamisen aiheuttamaan kauhuun. Pitää varata riittävästi suklaata sunnuntaiksi. Minulla on edelleen vähän kesken tämä "demokratia on hyvä asia"-teesin sisäistäminen. Aina oppii itsestään uutta. Olin aina luullut sisäistäneeni demokratian ajatuksen jo aikoja sitten.  Onhan tässä sunnuntaihin vielä aikaa. *Demokratia on kaunis asia. Kansa tietää. Demokratia on kaunis asia. Kansa tietää....* Onneksi sunnuntaihin on vielä aikaa. Onhan sekin kiva, että on jotain mitä odottaa.

Muistakaa äänestää! Otan vastaan myös äänestysvinkkejä.

Eilen oli hyvä.

Eilen heräsin Helsingistä.

Elämäni suuri rakkaus, Helsinki, näyttäytyi kauniina.

Tapasin ystäviäni. Sellaisia ystäviä, joita näkee harvoin. Sellaisia ystäviä, jotka tuntuvat läheisiltä, vaikka olisikin eksynyt kauas liian pitkäksi aikaa. Sellaisia ystäviä, joiden olemassa olosta on niin onnellinen. Sellaisia ystäviä, joiden kohdalla on tehnyt elämänsä fiksuimmat valinnat, huolehtimalla itsensä heidän vaikutuspiirin sisään. Sellaisia ystäviä, joiden seurassa tietää, että en koskaan tule olemaan liian yksin.

Illlalla juoksu kulki. Tunnelma oli rento. SportTracker oli mennyt jumiin, joten ei tarvinnut tuijotella keskiaikoja kilometreille. Ihana vapaus. Yht´äkkiä radiosta soi Roy Orbisonin "You got it". Olenko koskaan kuullut tätä biisiä radiosta? Tämä kappale on minulle todella tärkeä ja olen kyseistä biisiä kuunnellut 15-kesäisestä isän Mystery girl-älppäriä pyörittäen uudestaan, uudestaan, uudestaan. Illan viimeinen kohtaaminen vanhan ystävän kanssa siis.

Minulla on hyvä.

Arkkitehti - checked!

Tänään treffattiin arkkitehtia ensimmäistä kertaa. Veimme mukana työnjohtajan, joka myös aviomiehen titteliä kantaa, piirrokset ja muut suunnitelmat suullisina. Mä kuuntelin sujuvasti ja muutaman kommentin annoin myös. Vain ihan muutaman. En oikein ymmärtänyt mistä milloinkin puhuttiin. Opin kuitenkin koko ajan. Multa tiedusteltiin, että pitääkö kodinhoitohuoneessa olla mahdollisuus esimerkiksi ompelemiseen. Joo, ei tartte. *hymy* Kysyttiin myös, että minkälaista keittiötä olen ajatellut. Noh, sellaista joka sopii alakerran tilan kokonaisuuteen. Hienosti selvisin.

Mies osaa kysyä kaikki oikeat kysymykset ja tietää, mitä vastataan, kun kysytään seinän leveyttä ja mitä täytettä sinne on ajateltu laittaa. Meitä ei vedätetä.

Arkkitehti lupasi ensimmäistä versiota jo pääsiäiseksi. En malta odottaa.

Illan piristykseksi luetaan rakkausruno juoksulle

Tänä iltana lunta tuiskuttaen satoi,
auto ojaan ajoi.
Nähnyt tietä ei,
kun lumidyynit sen näkyvistä vei.
Tuuli viuhuten tuiversi,
lumi juoksijan kasvoja piiskasi.
Pisteli, sattui.
Mutta juoksija vain hymyili läpi irvistyksen,
koska tunsi sydämessään juoksemisen rakkauden.
Matkaansa jatkoi keskellä autotietä,
vaikka meinasi tuuli mukanaan viedä.
Mortal Kombat mukana soi,
se mahtavan fiiliksen loi.
Taistelumieltä toi. Ugh.
Tämä on todellista juoksurakkautta.

-Anette Holländer

Helpottaa, helpottaa...

Flunssa tuntuisi kääntyvän takaisin terveen puolelle yllättävän nopeasti.

Uusi työpaikka rupeaa avautumaan hyvän puolelle.

Rakennusprojekti konkretisoitui tänään selvästi ja nyt tuntuu, että on jonkinlainen suunnitelma tulevasta.

Vesisade sulattaa lumet pois ja meillä on kohta kevät.

Ihan kohtuullinen maanantai siis.

Joko me kohta rakennetaan?

Mielettömän ihanaa, että huomenna alkaa talofirmoissa pyöriminen ja sitä myötä iso pyörä lähtee liikkeelle.

Suunnittelu on mukavaa, mutta asioiden pitää myös edetä.

Joo, taas pyöriteltiin neliöitä.

Huomenna mä tiedän, mitä siellä talofirmassa tehdään, puhutaan ja kuinka siellä ollaan. I can`t wait.

----

Viime viikolla olen pohtinut mm. vaatteiden kuivaamisen tematiikkaa. Olen myös lähestynyt ystäviäni "Missä te kuivaatte vaatteet?"-viesteillä. Talonrakentamisen yksi tärkeimmistä pointeista on se, että ei tartte enää kuivattaa vaatteita telineessä mm. olohuoneessa. Kodinhoitohuonekuvissa ei pahemmin näy pyykkiä - ei likaista eikä puhdasta. Samalla tuli pohdittua kodinhoitohuonetta kokonaisuudessaan. Jos/kun sattuu olemaan "siisti koti on merkki elämättömästä elämästä"-mallia oleva henkilö, niin kodinhoitohuone kuulostaa hyvinkin vieraalta. Vähitellen se tuntuu ennaltaehkäisevän siivoukseen liittyviä tilanteita jo etukäteen. Onhan sitä kaikkea muutakin mietitty ja pyöritetty huoneita. Jottei kaikki olisi liian helppoa, niin vuorotellen ollaan tosiaan ollut flunssahöyryissä, jolloin kaikki rupeaa näyttämään ihan samalta ja "kaikki käy" on helppo vastaus päästä takaisin pituusasentoon.

Pääministeri on instituutio, kunnes se laittaa deitti-ilmoituksen nettiin.

Voi duha. Terveisiä Nessulandiasta. Oon koko aamun pyörinyt kaikenmaailman lifestyle-blogeissa ihmettelemässä ihmisten kauniita vaatteita ja koteja. Ihanaa, että suomalaiset jaksavat nähdä vaivaa oman elämänsä estetiikan puolesta. Se ei ole kauhean perisuomalaista. Mä tykkään.

Meillä on kuitenkin koko viikko mennyt nilkuttaen. Ensiksi mies oli kipeenä ja nyt minä. *ätsih* Nessuja kannetaan roskiin ja hetken päästä uusi kasa on taas muodostunut. Hukutaan taloesitteisiin ja teekuppeihin. Ei oo esteettistä ei. En voi nyt siis kertoa hehkeästä elämästämme, mutta voisin kirjata ylös mun instituutioajatuksia viime viikolta. Täällä ei ole siis mitään nähtävää.*ätsih*

Mä olen sillä tavalla vanhanaikainen, että mä uskon erilaisiin instituutioihin. Mun mielestä niitä tulee olla ja ne pitää asiat järjestyksessä. Kannatan toki lähidemokratiaa ja siihen liittyviä hyviä avauksia, mutta en usko niiden mahtiin pyörittää tätä kaikkea.

Viime viikkoina on Kolmosen aamuteeveessä ollut vieraina eri puolueiden puheenjohtajia. He ovat keskustelleet vaaliasioista ja laittaneet myös ruokaa yhdessä TV-kokkien kanssa. Viihdettä kansalle, joka sitä halajaa. Torstaina oli sitten vuorossa Maalaisliitto. Maalaisliiton puheenjohtajahan on myös Suomen pääministeri tällä hetkellä, joten hän ei ole ihan normityyppi, vaan instituutio. Kaikkien muiden puheenjohtajien kanssa kokit on tehnyt sinunkaupat ennen ruoanlaiton alkua, mutta pääministerin kanssa näin ei tehty, vaan häntä teititeltiin silppuamisen ja paistamisen lomassa. Se oli hienoa. Mieltä lämmitti tämä protokollan noudattaminen.

Toinen pääministeri, yksityishenkilö Vanhanen, avasi sanallisen arkkunsa tällä viikolla ja ihmetteli Suomen Kuvalehdessä Suomen Libya-toimia. Verenpaine nousi hetkellisesti. Yksityishenkilö Vanhanen olisi parhaillaan Suomen pääministeri ja saisi tehdä Libyallaan mitä haluaa, jos herralla olisi ollut työkaluja viedä pestinsä loppuun. Ei ollut. Mieheni muistutti, että hän on kuitenkin ollut Suomen pitkäaikaisimpia pääministereitä ja ties mitä kaikkea. Jossakin kuitenkin menee raja mun instituutiouskossakin ja se raja on tässä. *ätsih*

Mä voisin hyvin elää kuningaskunnassa. Mä uskoisin siihenkin ihan täysillä, enkä yhtään pokkuroisi vastaan. Paitsi, jos kuningas laittaisi deitti-ilmoituksen nettiin. Se ois ikävä takaisku.

Kunhan tästä flunssasta selviän, niin ollaan sitten taas joskus esteettisiä, eikä aina tätä mun poliittista jorinaa. Tekisi mieli kirjoittaa muutamasta muustakin asiasta, mutta en ole varma kuumetilastani, niin ei oteta riskejä houruilujeni kanssa.

Terveisiä sohvalta.

Mies sairasteli viime viikon ja eilen sitten otin taudin haltuuni läpsystä. Toistaiseksi on sellainen olo, että tästä ehkä selvitään parin päivän levolla. Onneksi tuli tämä viikonloppu tähän väliin, jotta on aikaa parannella itseään ennen ensi viikon perehdytystä uusiin työtehtäviin.

Kaivoin The Kenkälaatikon esiin heti aamusta ja päätin ottaa kauden neljä käsittelyyn. Ihan liian pitkä tauko on ollut edellisestä katselukierroksesta. Parempi kuitenkin myöhään kuin ei milloinkaan.

Olen juonut litroittain teetä, appelsiini-Jaffaa (sitä en litrottain), aamiaiseksi söin jäätelöä (en litroittain) ja jälki-aamiaiseksi miehen tekemiä leipiä. Taisi siinä muutama suklaahippukeksikin mennä.

Mies lähti koiran kanssa voittamaan meille keittiötä keittiökaupan arpajaisista.
Aion tilata itsepuristettua appelsiinimehua kunhan palaavat reissultansa.

Ei ole kiva olla kipee, mutta kannattaa siitäkin ottaa kaikki irti. Ei sitä ihan joka päivä olla flunssassa.

JK. Appelsiinit lähti puristumaan jo ennen kuin ehti tilata. Hyvä henkilökunta tässä kuppilassa.

Olen iloisella päällä,

voimistelen lattialla

ennen nukkumaan menoa.

Vuoteessa kerron sinulle

miten me elämme:

jos riitelemme, niin vähän vain,

ettei kasva torahampaat.

Risto Rasa

p.s. hyvää viikonloppua