24. helmikuuta 2011

What to wear in Dubai?

Olen tosiaan tullut aikuiseksi, koska olen jo pidempään miettinyt Dubain matkalle, muslimimaahan, soveltuvia vaatteita. Miten aikuista on sekin, että kaivoin vaatteita esille jo tänään, vaikka lähtöpäivä on vasta huomenna.

Dubai on ns. länsimainen muslimimaa, mutta muslimimaa on muslimaa ja silloin on kunnioitettava maan tapoja muun muassa pukeutumisella. Eikä mitään pusutteluja sitten julkisilla paikoilla, eikä yksin shoppailemaan.

Nettisivusto www.wikihow.com kertoo Dubaissa pukeutumisesta seuraavaa: "Don't show too much skin. A general rule of thumb is: Nothing above the lower thighs, nothing with no sleeves, no deep necks, and no midriffs."

Dubain lentokentän sivuilla annetaan pari hyvää vinkkiä: "Women are well advised to
carry a shawl to cover their shoulders when wearing sleeveless dresses, and consider
wearing leggings under short skirts." Inhottaa ajatus pitää legginsejä lämpöisessä, mutta siihen olen valmiimpi kuin rahtaamaan mukana huivia, jota joutuu koko ajan nostamaan ja asettelemaan.


Näillä tiedoilla ja aiemmin luettujen lähteiden innoittamina aloitin vaatekaapin perkaamisen. Aloitin homman laittamalla vaatteita roikkumaan henkareihin. Ne vaatteet, joista jää henkarit näkymään olkapäiden tapaan siirretään heti syrjään. Ei kannata turhaan sellaisia vaatteita edes ottaa mukaan. Kerrankin jää olkapäät polttamatta kuuman arskan alla!


On tullut matka, jos toinenkin tehtyä, mutta harvemmin olen lähtenyt pakkasesta lämpöön. Lapsena niin tehtiin, mutta ei enää näin aikuisena. Yes, kolmas "aikuisena" tässä postauksessa. Vihdoinkin olen löytänyt tän blogin punaisen langan. 

No niin, mihin jäinkään? Niin, näin talvella joutuu todella oikein kaivamaan esiin aurinkovaatteet ja kokeilemaan ne läpi. Mahtuuko päälle ja tässä tapauksessa näkyykö olkapäät sekä/tai polvet. Kokeilin kaikki läpi. Pidin jalassa legginsejä, jotta heti näki onko kyseinen asu ja legginsit mitenkään mahdollinen yhdistelmä. Huh! Kaikki on käyty läpi. Mukaan löytyi mekkoja, parit housut ja caprit, kasa t-paitoja, hame, ohuen ohut puuvillatakki shaalin tilalle, löysät juoksukamat, uimapuku, kolmet legginsit ja enää tarttee päättää kenkien kohtalo.  Sit ois vähän silityshommia edessä. Ei varmaan auta istua odottamassa sitä sisäkköä.

Virtualtourist.comissa muistutetaan vielä: "Ladies, if you show too much skin, everyone will think you're a prostitute." Sitähän emme toki halua.

Ace Cafe Lontoossa vuodesta 1938 ja Lahdessa vuodesta 2011

Uudessa Imagessa (2/11) kerrottiin, että Lahdessa avataan toukokuussa motoristien ja jukeboksin ystävien suosima Ace Cafe. Alkuperäinen kuppila on avattu vuonna 1938 Lontooseen. Ensimmäinen Lontoon ulkopuolinen suffela avataan nyt sitten Lahteen uuden moottoripyörämuseon yhteyteen, jonka avajaiset on 28. toukokuuta. Sinnehän voi viedä myös moottoripyöräilevät vanhempansa.

Molempien hankkeiden takana on yksi moottoripyörien ykkösmiehiä Suomessa eli Riku Routo. Muutamaan kertaan pääsin Rikun kanssa juttelemaan viime vuonna työtehtävien myötä ja tämä monien projektien mies oli erittäin maanläheinen jokamies. Riku myös vaalii vanhoja kiinteistöjä ja hänen projektinsa sijoitetaan vanhoihin rakennuksiin. Hänet on myös palkittu tästä vaalimistyöstä.

Tällaiset Rikut on niin huippuja ja tärkeitä kaupungeille, jotka edelleen parantavat 90-luvulta jääneitä haavoja. Long live Ace Cafe.

22. helmikuuta 2011

Inkiväärileipää ja -keksejä

Tuoretta inkivääriä löytyy ja sille olisi siis hyvä saada käyttöä ennen perjantaita. Googletin inkiväärileivälle reseptiä. Sellainenhan löytyi. Kuukkeli on uskomaton keittokirja. Paistohommiin.

Inkiväärileipä

1 litra puolikarkeita vehnäjauhoja
2,5 dl mannaryynejä (korvasin spelttihiutaleilla nämä)
5 dl kädenlämpöistä vettä
35-50g hiivaa (laitoin pussin kuivahiivaa)
1 rkl suolaa
3-4 tl inkivääriä (laitoin 1tl kuivaa inkivääriä ja loput sitten tuoretta pienennettynä)
1 tl kanelia

Liota kädenlämpöiseen veteen hiiva (tuorehiiva siis) ja mausteet. Alusta jauhot ja ryynit taikinaan. Kohotan tunnin verran tai kunnes on 2x. Leivo 2-3 leipää. (tuli 2 leipää) Pistelyt haarukalla. (kerrankin muistin pistellä) 200c ja noin 30 minuuttia.



Hyvä leipä tuli. Rapea kuori ja sopivasti inkiväärinen maku. Ei siis mitenkään tiukka maku. Sekaan olisi voinut sopia esim. hienonnettu sipuli ja osan jauhoista olisi voinut korvata muulla kuin pelkällä vehnäjauholla.

Reseptin lähde: arabianherkut.blogspot.com.

Inkivääripikkuleivät

125g voita
1½ dl fariinisokeria
1 kananmuna
2 tl tuoretta inkivääriä raastettuna
1½ rkl vaaleaa siirappia (käytin tummaa)
4 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 tl kanelia
  1. Vaahdota huoneenlämpöinen voi ja sokeri vaahdoksi.
  2. Lisää kananmuna voimakkaasti vatkaten joukkoon.
  3. Sekoita inkivääri ja siirappi massaan, lisää keskenään sekoitetut kuivat aineet ja sekoita massa tasaiseksi.
  4. Pyöritä tai pursota (mä pyöritin, en ole koskaan pursottanut mitään) pieniä pikkuleipiä uunipellille leivinpaperin päälle ja litistä hieman. Paista uunin alatasolla +200 asteessa noin 8 minuuttia.
  5. Voit halutessasi pyörittää pikkuleivät sokerissa paistamisen jälkeen. (sokeri tarttui vähän huonosti)
Näistä tuli yllättävän hyviä eivätkä maistu joululle. Helppoja olivat myös tehdä. Tosi makeita ovat kyllä. Kolmannen jälkeen tuli jo stoppi. Oletan, että tuon inkiväärin voisi vaihtaa vaikka jonkun sitrushedelmänkuoreen. Pähkinöitä olisi pitänyt kanssa rouhia mukaan.



Reseptin lähde: blogit.mtv3.fi/elamamakeaksi

Vieläkin on inkivääriä jonkun verran jäljellä. Loput taidan keittää iltajuomaksi. Samalla tavalla tulee keiteltyä kreetalaisia yrttejä. Niihin jäin koukkuun jo useampi vuosi sitten. Miksi juuri kreetalaisia yrttejä? Sen takia, että tiedän mistä niitä saa helposti kuivattuina täältä Lahdestakin. Ensimmäinen erä oli omaa maahantuontia. Suosittelen.

Nyt istun ja odotan, että sisäkkö käy siivoamassa keittiön.
Saan istua varmaan aika pitkään.

Huutooni on vastattu päivän lehdessä.

Aamulla luin päivän aviisia ja puuro ehti kylmettyä, kun uppouduin artikkeliin juoksemisesta sekä maratoniin treenaamisesta.

Hymyilytti, kun otsikkona on "Kunnostaudu!" ja ingressi kertoo seuraavaa: "Sohvaperunan muodonmuutos maratonjuoksijaksi onnistuu, kun sitoutuu harjoitteluun ja uskoo itseensä." Teksti on selkeä jatkumo eiliseen juoksuoksennukseeni. Maailmankaikkeus on jännä jatkumo asiassa kuin asiassa.

"Este maratonille tähtäämisestä löytyy useimmiten korvien välistä. Uskonpuute itseensä ja muiden epäilevä suhtautuminen syövät motivaatiota."
Oikein on realistinen sekä pidetään-jalat-maassa-henkinen kirjoitus. Todella hyvä terapiapläjäys lievään hysteriaan taipuvaiselle naishenkilölle, joka ei halua nimeänsä tässä julkisuuteen. Joutuu varmasti leikkaamaan tämän hänelle irti, jotta voi artikkelin kanssa sitten aina tarpeen mukaan pitää terapiaistuntoja. Hän voi.

"Ennakkoluulojen vastaisesti maratonia varten harjoittelu ei vaadi ihmetekoja."

Haastateltavana on kuntovalmentaja Antti Hagqvist, joka treenauttaa mm. ulkoministeri Stubbia. Ei ihme, että Stubb on aina niin nauravainen, kun on näin fiksu valmentaja.
 "Ensimmäisen maratonkerran tavoitteeksi riittää, että pääsee maaliin saakka. Kestävyyden kannalta voi olla viisasta edetä matka harjoittelusta tutulla kävelyn ja juoksun vuorottelulla."

Mukavasti kerrataan myös sitä, että kuka vain pystyy maratonin kulkemaan läpi ihan kuntoa nostamalla kävelyllä ja juoksulla sekä vähän keskivartalon lihaksia kohentamalla. Se on kyllä jäänyt vähemmälle. Ei ihmetekoja, vaan perustreeniä. Syödä ja juodakin saa, eikä hiilihydraatteja pitäisi pelätä. Upeaa. Eletään aikuisesti, niin yksi maratonkin menee siinä ohessa. Olen pelastunut.

"Yleensä ne ovat ihmiset itse, jotka asettavat rajoituksia. Ainakaan ei pidä miettiä, mitä muut mahtavat pyrkimyksistä ajatella."

Quotet ESS 22.2.2011 ja Stubb-kuva: www.finlandforthought.net ja omakuva Espoon puolikkaalta 2010. Silloin ei naurattanut. 

21. helmikuuta 2011

Hyvä maanantai. (ja juoksuoksennus)

Kävelin tänään Lahden keskustan läpi. Oli hyvä olla. Juuri sellainen äkillinen hyvä olo, josta joskus kirjoitin.

Kävin aamukahvilla suosikkikahvilassani ja ihana myyjä oli juuri sellainen asiakaspalvelija, kun siihen hetkeen sopi. Kävin pankissa vaihtamassa rahaa ja sielläkin asiakaspalvelu sekä asiakkaan huomioiminen oli just eikä melkein.

Aurinko on paistanut jo ainakin kolme viikkoa putkeen. Olihan taas vähän kirpakka pakkanen, mutta kevään on pakko olla täällä ihan kohta, just, pian. Kulman takana.

Iltapäivällä katsoin kaksi jaksoa pimeää salaisuuttani Suurinta pudottajaa ja söin samalla terveysnameja sängyllä maaten. Uskottelen itselleni niiden olevan terveysnameja. Koira nukkui jalat kohti kattoa kyljessäni. Minun ei tarvinnut olla sillä hetkellä missään muualla, minun ei tarvinnut tehdä mitään muuta, se oli minun paikkani.

Oli kuitenkin mukavaa, että oli syy nousta ylös ja lähteä koiran kanssa ulos ja tehdä ruokaa pienelle perheellemme.

Olen jo pitkään ajatellut tehdä makaroonilaatikkoa. Miten hyvää siitä tulikaan! S-marketin halpismerkille oli muuten tullut luomukananmunia myyntiin. Luomumakaroonilaatikko kaikilta osin. Arjen iloja. Jälkiruoaksi serkun tekemää sorbettia ja sekin kaikin puolin puhdasta herkkua.

Ilta sohvalla. Pääsin eilen vihdoinkin juoksemaan pitkän lenkin ja sen kunniaksi tänään voi hyvällä omallatunnolla ja tyytyväisellä mielellä antaa kehon palautua.

Perjantaina lähdetään miehen kanssa reissuun. Ihana odotus hiipii kehoon ja ajatuksiin.

Tänään ei ole ollut tarvetta miettiä mitään keskeneräisiä asioita tai menneitä/olevia/tulevia epäjuttuja.

Jälkiajatus. En tiedä onko sohvaperunalle hyvä vai huono asia lähteä tavoittelemaan maratonia. Ei ole hyvä asia, että sohvan reunalle päässeelle perunalle liikunta aiheuttaa valtavaa stressiä. Pakkaset jatkuvat ja jatkuvat. Juokseminen ei tunnu hyvältä kylmässä. Erinäisillä nettisivuistoilla muut juoksijat kertovat miten pakkaset eivät häiritse mitään. 28 pakkasastetta on loistokeli juosta. Ei minusta. Viikot kuluvat ja juoksemattomuuden paniikkikello tikittää päässä sekuntikellon tavoin. Pinna on tiukalla. Yrittää käydä jumpalla ja ajaa sisäpyöriä. Nostetaan kuntoa. Ääni päässä kuitenkin sanoo, että juoksemaan oppii vaan juoksemalla. Maraton ei ole mikään spinningtunti. P*le.

Eilen sitten tuli se keli, että lähdin viikon tauon jälkeen matkaan. Mikä ilo täyttää ihmisen, kun juoksu kulkee. Jotain on tehty oikein, kun kilometrejä kertyy. Aurinko paistaa. Itsetunto nousee. Tajuaa, että ei tartte joogakurssia. Pään saa tyhjäksi ihan kotisuomalaisella lajilla luonnon äärellä juoksemalla. Lopulta juoksin reilun puolimaratonin. Yes. Ei ole tarvetta mennä takaisin sohvalle, vaan jatkaa kohti maratonia. Onhan se vielä kaukana, mutta taas pari hyvää päivää tavoitteen kanssa vietetty. Monta kauhunsekaista päivää vielä edessä, mutta kesäkuussa tämä on ohi. Kävi, miten kävi.

Sitä olen myös paljon miettinyt, että miten mikään ei riitä! Puolitoista vuotta sitten aloitin juoksemin nollasta. Ensiksi treenattiin kympille, sitten puolikkaalle ja nyt kokonaiselle. Päivä päivältä olen paremmassa kunnossa, mutta ei riitä! Ei olla kymppi-kunnossa, ei olla puolikas-kunnossa, ei olla maraton-kunnossa. Paskan möivät. Olen kuitenkin yrittänyt olla itselleni armollinen (huonosti olen kyllä onnistunut) ja hokenut, että tärkeämpää kuin toukokuun 28.päivän tapahtumat, on pysyvä liikuntaharrastus, joka on jatkunut viimeinkin näinkin pitkään.

Viime viikolla sain ihanan viestin juoksevalta ystävältäni, joka oli ajatellut minua tsempatessaan itseänsä juoksumatolle. Viesti sai mielen iloiseksi. Ystävälle vaan terveisiä sinne pohjoisen suuntaan: aiheutat minulle samaa!

Voisin kirjoittaa juoksemisesta teille koko illan. Maratonin juokseminen on toki pääsääntöisesti kiinni kunnosta, mutta kyllä tässä treenamisen aikana tulee laitettua päätäkin kuntoon. Ymmärrys sohvaperunasta maratoonijuoksijaksi siirtymisestä vaatii jonkinverran pohdintoja. Huh. Tulihan avauduttua.

19. helmikuuta 2011

Aatteita kirjasta Veljen vaimo

Arktinen Banaani toimitti minulle opuksen nimeltä Veljen vaimo luettavaksi ja teille lukijoille siitä jotakin mainitakseni. Kyseessä on Henna Helmi Heinosen esikoisteos. Kirjaa kertalleen ohitin aikaisemminkin.


Minulle kirjassa on lähtökohtainen perusongelma. Kirjan aloittavat tapahtumat eivät menneet läpi minun uskotaan-osastoltani ja siitä johtuen kirjaan oli vaikea päästä sisään sen vaatimalla vakavuudella. Päähenkilön niin sanottu avioliitto tuntui ihan vitsiltä. Humalassa Las Vegasissa voi suomalainenkin päätyä toisen suomalaisen kanssa Elviksen vihkimäksi, mutta kukaan ei voi kuvitella sillä olevan mitään tekemistä Suomessa solmittavan avioliiton kanssa. What happens in Vegas, stays in Vegas. Mielestäni on epäuskottavaa, miten kukaan kirjan laajasta&fiksusta henkilöhahmorepertuaarista ei ota asiaa esiin. Tähän päälle lukuelämystä sitten kasatessa, niin pohjatyöt eivät ole varsinaisesti kunnossa.

Kirjassa tulee tutuksi useita eri-ikäisiä naisia sekä miehiä arkisissa/aidoissa elämäntilanteissa ja onnekas lukija löytää sieltä varmasti kaikupohjaa oman elämänsä tilanteille. Kirjan hahmot soljuvat sujuvasti toistensa ympärille, jos ei alun tapahtumat jää häiritsemään lukijaa. Jos olisin koulutettu kirjallisuuskriitikko, niin osaisin sanoa selkeästi yhdellä lauseella: tekstissä on mielenkiintoisia hahmoja, jotka on koottu paikoittain epäuskottavalla tarinalla yhteen.

Olen kuitenkin kirjan kohderyhmää ja teksti on virheetöntä (kympin ainekirjoittaja-tyyppistä), joten kirjan saa luettua hyvinkin helposti läpi. Kirjaa kuvaillaan suku-, rakkaus- ja selviämistarinaksi. Nämä kaikki aspektit löytyvät, mutta kyyneleitä tai naurua ei kirjaa lukiessa irronnut.

Luin muutaman kirjasta kirjoitetun arvioinnin ja moni on kirjasta saanut itselleen paljon enemmän kuin minä, joten jokaisen kannattaa kokeilla tätä kulttuuripläjäystä ihan itse.


Toivottavasti en paljastanut alun tapahtumista liikaa. Toisaalta vahva tarina kantaa, vaikka tietoa tapahtumista olisi. Titanic-leffassa tiesi laivan lopulta uppoavan.

Terveellistä juomaa surruttimella

Piimä-inkiväärijuoma

8 dl piimää
3 dl mustikoita
(1 rkl hunajaa)
2 rkl raastettua inkivääriä
1 dl manteleita
1/2 tl kanelia

Surrauta piimä, mustikat, inkivääri ja halutessasi hunaja. Paahda mantelit kuumalla pannulla ja kanelit päälle. Älä polta kanelia pannulla. Surraa mantelit juoman sekaan, mutta jätä rouheeksi.

Mies kuvailee juomaa "kaikkea mulle juotetaan", "onko tähän laitettu piimää", *epämääräistä yökkimistä* ja sen suuntaista kritiikkiä. Mukillisen kuitenkin sai alas. Mä saan loput kulumaan ihan ilman kritiikkiä.

Lisäys seuraavana päivänä: Maku paranee, kun antaa olla jääkaapissa yön yli. Siitä tuli ihan suorastaan NAM!

Lähde: Evita 3/11.

18. helmikuuta 2011

Go Finland GO!!!

Eilen New Yorkissa juhlistettiin taas suomalaisia naisia! IVANAhelsingin eilinen näytös starttaa tästä.

Nyt tää ei aiheuta enää niin suurta tunnetason elämystä, koska tottakai IVANAhelsinki on NYkin muotiviikoilla. Of course. Hienoa se on silti ja aidosti ihania mekkoja sekä kuoseja!

Thirty something

Terveisiä Kuopion suunnalta, jossa kävin city-lomalla. Lomaan kuului uuden pienen ihmisen tapaaminen, ystäviä, herkuttelua, joka aamu kuljetus kuntosalille ja sukulainenkin osui matkalle. Perfect.

Tää reissu jää mieleen kyllä thirty something-teemasta. Kun mittari laskee thirty something-lukuihin, niin thirty something-henkilö pysyy mielellään sisätiloissa. Ei riekuttu Kuopion yössä, eikä päivässä. Ok, vähän riekuttiin päivässä ja tehtiin laittomuuksia, mutta hyvin vähän.


Pieni mies oli myös tullut maailmaan ja loi lämpöä pakkasen keskelle. Miten lämmin yhteys tuoreen äidin ja pienokaisen välille syntyykään. Hiukan tuntee itsensä ulkopuoliseksi, mutta ei mitenkään huonolla tavalla, vaan iloa tuottavalla tavalla. Onni on pienen ihmisen muodossa tullut meille kaikille.



Kahden navigaattorin voimin osuttiin myös serkku M:n luokse, jossa meidät ruokittiin ja kahvitettiin oikein kunnolla. Ihan parhaita juttuja, mitä Kasvokirja on tuonut, on läheisemmät suhteet serkun M kanssa. Onni on tullut isommankin ihmisen muodossa.

Olen taas niin onnea täynnä täällä omalla sohvalla karvakorvan kuorsatessa vieressä. Karvakorvalla viittaan siis koiraan, en mieheen.

Serkku M touhuaa jätskibisneksessä ja eilen matkaan tarttunut maailman paras suklaajäätelö on sulamassa ja kohta herkutellaan. Aikuisena saa syödä jälkkäriä aamiaisellakin.


Sitten olen niin onnea täynnä, että tuleva työkkärissä käynti ei ehkä saa laskettua onnellisuusmittariani ihan pahasti miinukselle. Pitää valmistautua huolella koitokseen. Ei oo helppoa olla kortistossa. Onneksi kohta pääsee taas töihin.

P.S. Kuopion city-lomalla kannattaa piipahtaa Hanna Partasen tehtaanmyymälässä hakemassa evästä ja tuliaisia. Karjalanpiirakat ja munkit tuli testattua erinomaisin tuloksin.

13. helmikuuta 2011

Sunnuntai-iltapäivä.




12. helmikuuta 2011

Tällä viikolla syötiin porkkana-persiljapihvejä tuoreena ja mikron kautta

Porkkana-persiljapihvit uunissa

0,5 dl korppujauhoja
0,5 dl kevytkermaa
300g porkkanaraastetta
0,5 dl sämpyläjauhoja (laitoin vehnä- ja ruisjauhoa)
2 munaa
1/2 dl persiljaa hienonnettuna
1 tl suolaa

Sekoita korppujauhot turpoamaan kermaan. Yhdistä kaikki aineet. Muotoile seoksesta pihvejä leivinpaperin päälle pellille. Paista 200 asteessa noin 20 min. Kaikkea vaan vähän lisää, niin saa isomman annoksen. [ei jaksa joka päivä tehdä ruokaa] Tää ohje on Martoilta. Kasvismuusia ja kermaviiliä seuraksi. Vatsa kiittää.

11. helmikuuta 2011

Minä täytän tänään 32 vuotta ja Jennifer 10 vuotta enemmän.

Syntymäpäivä.

Ulkona on 17 astetta pakkasta, mutta onneksi sentään aurinko paistaa. Kaunis ja kylmä talvipäivä, joka usein osuu syntymäpäivälleni.

Heräsin aamulla hyvällä tuulella. Perusasiat ovat kohdallaan. Kävin vaa`alla ja 32-vuotias painaa 65,2 kiloa. Hyvä luku sekin.

Aamupalaa ja chillailua ystäväni A:n kanssa kahvilassa. Otin croisantin, marja-mysli-jogurtti-hässäkän ja ihan vaan tavallisen kahvin. Luin jostakin, että latte lihottaa nykypäivän naisia. Sellaiseenhan ei sitten pidä sortua. *hymyilee*

Aamupalan jälkeen kävin Sokoksella ja pyysin myyjältä apua meikkivoiteen ostoon. On taas se aika vuodesta, jolloin olen tavallistakin kalpeampi ja syksyllä ostettu voide näyttää kasvoilla todella meikatulta. Myyjä etsi sopivan. Laitoin sitä äsken ja tämäkin tuntuu vähän tummalta, mutta ihan ok. Myyjä testasi paria sävyä iholleni ja tokaisi, että tämän alle pitää tietysti sitten laittaa kosteuttava päivävoide. Olin noin kaksi tuntia aikaisemmin laittanut iholleni parsakaaliuutteen ja kosteusvoiteen. Ärsytti. Ihmisten on joskus vaikea ymmärtää minkälainen on atooppisen ihon kuivuustilanne, varsinkin helmikuussa. Myyjä oli kuitenkin oikein mukava, joten uskalsin nostaa tilanteen vaikeusastetta. Kerroin, että minulla on tänään 32-vuotissyntymäpäivä ja ajattelin sen kunniaksi aikuistua (jälleen kerran) hankkimalla huulipunan. Pyysin apua tähän ikuisuusprojektiin. Ystävällisesti siirryttiin Lumenen osastolle, josta valittiin kaksi yhden hinnalla-kokelasta. Nyt minulla on sitten kaksi huulipunaa, joita opetella käyttämään. Olen joskus ennenkin yrittänyt aikuistua huulipunan kautta, huonoin lopputuloksin. Ei kuitenkaan vielä luovuta toivosta.




Sain vielä myyjältä syntymäpäivälahjaksi poskipunan. "Älä kerro sitten kenellekään, mutta hän antaa minulle lahjaksi tällaisen poskipunan, kun tämä on niin sinun värisi." En kerro.

Sellainen syntymäpäivä siis tämä. Paras lahja on vielä tulossa, sillä lähden kohta kirjoittamaan työsopimusta. Sehän se vasta aikuista onkin. 32-vuotiaalla on todellakin sopivaa olla työsopimus. Illalla suuntaamme Helsinkiin miehen ja koiran kanssa. Synttärikahveja ja tupareita tiedossa.

Kävin eilen kampaajallakin ja nyt on uusi tukka. Hämmästytin rakkaan kampaajani ja itseni tokaisemalla, että leikkaappa jotakin uutta lookkia. Johan sitä pari vuotta oli menty ihan sillä samalla.

Alla uusi otsatukka ja vähän huulipunaa. *Hih!*

10. helmikuuta 2011

Demokratia on kaunis asia.

Tony Halmeen pääsy eduskuntaan oli mielestäni hieno asia. Uskon hänen äänestäjissä olleen paljon heitä, jotka eivät olisi muuten lähteneet äänestyskoppiin laisinkaan. Demokratia vahvistui.

Nyt on kuitenkin todella vaikea niellä tätä Perussuomalaisten menestystä gallupeissa. Joutuu käymään läpi taas demokratian kauneutta mielessään ja etsimään uskonsa siihen. Kyllä kansa tietää.

Televisiossa käydään keskustelua markan palauttamisesta. Reaalipolitiikka on nyt hyvin kaukana jossakin hukassa, jos ei suorastaan särki.

Puhdistus - aina vaan eturintamassa

Sofi Oksasen Puhdistus / Purge saa teatteri-ensi-iltansa tänään New Yorkissa. Peter Franzen on mukana näyttelemässä. Tuntuu hyvältä. Suomalaiset osaavat pelata jääkiekkoa, suunnitella rakennuksia, pukeutua hirviöiksi, soittaa sahaa ja haitaria, ohjata B-luokan elokuvia ja näytellä niissä, johtaa orkestereita sekä kirjoittaa näytelmiä sekä tehdä niistä menestyviä kirjoja. Meistä on moneksi.

Puhdistuksen englanninkielistä versiota hypistelin joskus lentokentällä. Kirja oli todella kaunis, ainakin verrattuna suomenkieliseen painokseen. Puhdistus pyöri täällä Lahdessakin teatterissa viime kaudella ja käytiin se miehen kanssa katsomassa. Itse kirjailijakin oli silloin paikalla. Hän saapui täyteen saliin viimeisten joukossa ja kuusisataapäinen Juhani-sali nousi seisoen osoittamaan suosiotaan. Hieno kokemus sekä suosionosoitukset että näytelmä. Epäilen vahvasti, että kulttuuri on hyväksi ihmiselle.

9. helmikuuta 2011

Muistatteko ihanan leffan nimeltä Working girl?

Ajaton (muotikin on jonkin verran tätä kevättä) ja vielä New Yorkissa kuvattu. Pitäisi taas katsoa.

...joo, mä sain sen työpaikan! Onnellinen.

8. helmikuuta 2011

Ihmiskoekaniini

Olen nyt pari viikkoa testaillut Biotherm Skin.Ergetic-seerumia Evita-lehdelle. Pakko myöntää, että iho on joka päivä yhtä pehmeä ja raikas kuin olisi ollut juuri kasvohoidossa kosteuttavasta naamiosta nauttimassa. Tuote tuoksuu ihanan raikkaalta ja keveältä. Ilolla sitä aamuin illoin kasvoihin levittää. Tuotetta pitäisi laittaa kosteusvoiteen alle, mutta ei aina tarvitse seerumin päälle mitään rasvaa erikseen enää laittaa. Muiden testaajien innostamana olen levittänyt tuotetta myös silmänympäryksille hyvin tuntemuksin. Tuotteen pitäisi auttaa nimenomaan stressi-ihoa, mutta minulla ei juuri nyt ole stressiä, joten siihen en osaa sanoa.



Tosi asia on se, että tämä pieni putilo maksaa 65 euroa kaupassa. Minun käyttämäni kasvorasvat maksavat 8-15 euroa kappaleelta. Olen niin pihi, etten voisi 50 millilitran pullosta maksaa 65 euroa, vaikka sieltä kipuaisi pieni kosmetologi joka aamu ihoani hoitamaan.

Toisaalta, on hyvä tietää tällaisen tuotteen olemassa olosta, sillä atooppisesta ihosta kärsivän kauhu on totaalisen kuivumisen/ihottuman siirtyminen raajoista kasvoihin ja silloin voi joutua koekaniini tekemään kalliita pakkoratkaisuja. Ainakin tiedän silloin saavani rahalle vastinetta.

Onneksi tuotetta on vielä reilusti jäljellä, joten seerumi-luxusta on tiedossa vielä useaksi viikoksi.

Pientä miinusta annan tuotteen käyttöönottovaiheesta. Tuotteeseen pitää itse aktivoida tämä parsakaaliuute ja se oli periaatteessa helppoa, mutta jäi sellainen "Onnistuikohan se varmasti?"-olo. 65 eurolla haluaisi kuitenkin takuuvarman, helpon tuotteen.

Tämä alkuhässäkkä tekee tuotteesta ns. tuorekosmetiikkaa tai jotakin sellaista. Tuote säilyy vain 3 kuukautta ja 99% tuotteesta on luonnollista alkuperää.

Olisi pitänyt ottaa ennen ja jälkeen kuvia!

Seuraavaksi testataan Estée Lauderin DayWear - kevyesti sävyttävää kosteusvoidetta. Sen pitäisi olla jo postissa. Kosteusvoide lupaa suojata ihoa tehokkaasti ennenaikaista ikääntymistä aiheuttavia vapaita radikaaleja (vapaa radikalismi on kyllä aikoinaan minuakin varmasti vanhentanut) vastaan sekä vähentää näkyvästi ihon ikääntymisen ensimerkkejä ja tasoittaa ihon väriä. Tän rasvan arvoksi on ilmoitettu kuuskymppiä. Kuuskymppiä!

Venäläiset klassikot

Oletteko lukeneet niin sanottuja venäläisiä klassikoita? Mulla ne on jäänyt kokonsa vuoksi aina niiksi seuraaviksi kirjoiksi joihin tartun. Sitten taas seuraaviksi, jne. Nyt olen lukenut tuota Anna Kareniinaa ja sehän on ihan helmi. Oikea naistenkirja! Suuria tunteita, rikkaiden ja kauniiden (ja ehkä rohkeidenkin) elämää 1800-luvun Pietarissa ja Moskovassa. Aiheet ovat ihan ajankohtaisia vielä tämänkin päivän ihmisille. Traagista rakkautta, joka vie naisen sairasvuoteelle ja lääkäri määrää hoidoksi matkaa ulkomaille. Ihan niin kuin Madde on nyt siellä New Yorkissa.

"-Minä ihmettelen vanhempia. Sanotaan, että siitä tulee rakkausavioliitto.
-Rakkausavioliitto? Millaisia aataminaikuisia ajatuksia teillä onkaan! Kuka nyt enää puhuu rakkaudesta? lähettilään puoliso sanoi.
-Minkäs sille voi. Tuo vanha tyhmä muoti ei vain vieläkään ole kokonaan kadonnut, Vronski sanoi.
-Mutta järkiavioliitoksi me sanommekin sellaista, jossa kumpikin aviopuoliso on jo saanut hurjisteluista tarpeekseen. Sehän on kuin tulirokko, joka jokaisen on kestettävä.
-Silloin täytyy oppia keinotekoisesti rokottamaan itsensä sekä lempeä kuin rokkoakin vastaan."

7. helmikuuta 2011

Aikaa on.

Työttömän maanantaiaamu on rauhallinen. Katsotaan aamuteeveetä ja haudutellaan puuroa. Koiran kanssa ulos ja teet tulille. Olen ollut työttömänä vasta toista viikkoa, joten tällainen aamu menee vielä ihan fiilistelyn piikkiin. Haluan heti huomauttaa, että en ole mitenkään ylpeä ja onnellinen työttömyydestäni, vaan odotan todella soittoa uudelta tulevalta työnantajaltani. Siltä, jolla kävin viime viikolla haastattelussa.

On sitä sitten töissä, opiskelemassa tai vapailla, niin ylipäänsä meillä on nykyään paljon aikaa. Tiedätte tämän katkeran virren siitä miten nykyään kaikki on niin helppoa, kun ei tarvitse hiihtää 15 kilometriä päivässä kouluun ja ruoka on valmista mikron sanoessa "pim". Näinhän asia toki on, sitä ei voi kieltää. Helppoa on ja sitä myötä aikaa on.

Kaikki tämä aika on monella tapaa ihan mahtavaa. Ihmiset pystyvät kehittämään itseään haluamaansa suuntaan tämän kaiken ajan avulla. On aikaa pohdiskella minuutta tai kierrellä kaupoissa ostamassa sitä minuutta. Jokainen tyylillään ja oman ajan haluamallaan tavalla käyttäen.

Välillä on tylsää. Onko silloin aikaa liikaa? Eihän sellaista voi olla, ei aikaa voi olla liikaa. Meillähän on kuitenkin kaikilla kiire ja stressi, jonka poistamiseen ja niistä aiheutuvien oireiden vähentämiseen käytämme sitten vapaa-aikaa. Minulle tylsä ja liika-aika ovat oireita saamattomuudesta. Joo, se asia pitäisi hoitaa ja niin se, sielläkin pitäisi käydä...joo, mut ne asiat ei just kiinnosta. Kärsin mieluummin tylsyydestä.

Toiset tylsistyy helpommin kuin toiset. Toisille, kuten minulle, tulee helposti sellainen olo, että nyt täytyy kyllä tehdä jotakin. Ei voi koko päivää vaan olla ja tehdä ei mitään. Sellaista ei kestä montaa päivää, ainakaan peräkkäin. Tekemisen tason voi laskea hyvinkin alas, mutta asioita on tehtävä.

Aamun olen ollut tekemättä aika lailla ei mitään, mutta kunhan tästä koneelta kohta nousen, niin alkaa tapahtua: kirpparikamojen viimeinen silaus, ulkoilua, lukemista, yrittäjäkurssilla ilta, ruoanlaittoa ja pyykkien pesua.

Aika on tämän päivän osalta täytetty ja huomisellekin on tekemiset laitettu pään sisäiselle listalle. Kaiken tämän tekemisen ohessa minulla on silti paljon aikaa miettiä omia juttuja. Nyt onkin paljon mietittävää, kun on muutamienkin asioiden kanssa vähän välitilassa. Asiat eivät miettimällä muutu, mutta kivahan niitä on pohtia ja veivata - kun on aikaa.

Jonkun lukijan olettaisi saavan parhaillaan anti-reaktiota tekstiäni vastaan. "Kunhan pääsen kommentteihin saakka, niin kerron mitä on kun ei ole aikaa, hyvähän se on työttömän siellä huudella..." Tiedän tuonkin tunteen, been there.

Väitän kuitenkin, jos ollaan ihan rehellisiä itsellemme, niin kyllä meillä aikaa on ja paljon. Itse päätämme vain mitä sillä teemme ja tekeekö se tekeminen meidät tyytyväisiksi ajan käytöstämme. Tähän kuuluu laittaa se tosiasia, että suomalainen katsoo keskimäärin 2h 58 minuuttia vuorokaudessa televisiota (2010). Kolme tuntia päivässä. Tässä kohtaan muutama sitten mumisee, että meillä katsotaan vain uutiset ja sää. Uskon, että jotkut teistä todellakin tekevät niin, mutta meille lopuille huomautan vaan, että miten huomaamattaan se ilta telkkarin edessä voikaan vilahtaa ymmärtämättä siihen käytettyä aikaa. Ja tiedätte ehkä sen matkatoimiston mainoksen, jossa käydään läpi ihmiselämän ajankäyttöä ja lopuksi todetaan "puhumattakaan internetistä".

Aina kun tulee valitettua, ettei ehdi tehdä asioita, joita haluaisi, pitäisi varmasti miettiä, että mistä ajasta olisi valmis tinkimään jonkun halutumman tekemisen puolesta. Rehellinen kysymys itselle, että onko kyse ajan puuttteesta vai laiskuudesta? Rehellinen jatkokysymys itselle, olenko onnellisempi ihan vaan näin laiskana vai pitäisikö vaihtaa ajankäyttöä? Sitten vielä se rehellinen vastaus itselle olisi hieno loppulause.

Aika-pohdinta on jotenkin tullut mieleeni eri suunnista. Toisaalta tämä oma vapaa-ajan määrä on siis maksimaalisesti lisääntynyt ja nyt olisi kuulkaa aikaa harrastaa! Ei vain aina tunnu siltä, että harrastetaanpa nyt sitten. Olen myös blogimaailmassa huomannut, että todella monilla on elämässä erilaista projektia menossa. Aika on jaettu projekteihin, joista pidetään blogeja. Oikein hyviä projekteja ja blogeja onkin. Seuraamistani blogeista löytyy keittokirjan läpikäyvää blogia ja erilaisia ei-seuramatka-tyyppisillä-reissuilla olevien matkaajien blogeja. Monella päättyi nyt helmikuun alussa lihaton/sokeriton/vehnätön/viinaton tammikuu. Tammikuussa on pitänyt keksiä uutta tekemistä niiksi tunneiksi, jotka normaalisti notkuisi baaritiskillä tai oluttölkin kanssa kotisohvalla. Ajankäytön uudestaan muokkaamista. Synttäritkin on tällä viikolla ja nehän myös pistävät miettimään aikaa. Mihin se vuosi taas meni ja mihin se seuraava vuosi taas laitetaan menemään? Vuodessa on 8760 tuntia. Seuraavat pari tuntia aion käyttää ulkona. Sohvalla röhnöttävä koira on niin samaa mieltä mun kanssa tästä ajankäytön ratkaisusta.

Samaan aikaan toisaalla. Aamuteeveessä oli tänään miehiä, jotka pitävät muotiblogeja. Keski-ikäisen miehen muotiblogi on mukava poikkeus kaikkien näiden 20+-muotiblogien harmaaseen massaan. Kirjoitus, jonka otsake on "Sananen miesten koruista" ja varsinainen teksti ytimekkäästi "Älä.", on blogin kiteyttävä ja hauska. Hyvää ajankäyttöä kyseisen tekstin kirjoittamisessa käytetty.

6. helmikuuta 2011

Omenaa ja juustoa liikkujan iltapalaksi

Eilen illalla juoksulenkin jälkeen tankkasin miehen kanssa ähkyt tämän ohjeen avulla. Tää resepti on neljälle ja se on sitä ihan oikeasti. Yksi omena-juusto-setti per henkilö on riittävä. Kaksi per tyyppi toki meni alas.

JUUSTOISET-KAURAOMENAT

4 omenaa
200g leipäjuustoa
täyte:
1 dl tummaa sokeria (laitoin fariinisokeria)
1 dl tummaa siirappia
1 dl runsaskuit. kaurahiutaleita (laitoin 4-viljanhiutaleita)
3 rkl  voita/marg. (laitoin voita)

Pese ja poista siemenkodat. Halkaise vaakatasossa sentin paksuisiksi viipaleiksi. Sekoita täyte. Leikkaa juusto omenaviipaleiden kokoisiksi paloiksi. Kokoa, vuorotellen väleihin täyteseosta ja juustoa. Mä leikkasin juustopalat ohuemmiksi, koska muuten keoista ois tullut tosi korkeita. Lisäksi laitoin joka kerrokseen täytettä: täytin siemenkotareiän ja voitelin täytettä omenapalan päälle, sitten ohut juustopala, omena ja uudestaan täytettä reikään ja voidellen...Nosta uunivuokaan ja paista 175 astetta noin 30 minuuttia. Voitele omenoita paiston aikana vuokaan kertyvällä liemellä. Tosiaan nuo sokerit, siirapit ja voit sulavat nesteeksi vuokaan ja jäävät suurelta osin syömättä. Ei siis niin makeaa kuin aluksi voisi ajatella! Puutikulla voi kokeilla kypsyyttä.
 Resepti bongattu Kauneus ja terveys-lehdestä 11/2010.

P.S.
Perjantaina tyttöin kanssa nautimme juustoa ja viiniä. Upean värinen punaisella pestolla maustettu juusto oli uusi ja maukas tuttavuus. Nams. Nams.

Lauantaiaamuna kävimme Jimin kanssa torilta hakemassa aamiaiselle karjalanpiirakoita ja pienestä kivijalkaleipomosta ihania kotitekoisenoloisia ja -makuisia, todella kosteita Runebergintorttuja. Ensi lauantaina joutuu ehkä testaamaan paikan laskiaispullat. Viime vuoden helmikuussa olin herkuttomalla ja jäi kaikki helmikuun herkut välistä. Nyt otetaan korkojen kera takaisin!

Lahti-höpöttelyä sunnuntai-illan ratoksi

Koomikko Andre Wickström kiteytti Lahden maineen eilen Uutisvuodossa kohtuullisen näppärästi. Andre ei varsinaisesti nauranut Lahden maineen kanssa, vaan mielumminkin sille. Ihmiset kuitenkin tulevat Lahteen käymään ja olemaan - ja jopa viihtyvät! Lahti on taatusti mainettaan parempi paikka, mutta kehitettävääkin löytyy.

Aamunlehdessä (ESS 6.2.11) kerrottiin Lahden olevan hyvä kirpputori-kaupunki. Uskokaa tai älkää, mutta artikkeli kertoi Lahteen järjestetystä kirpparimatkasta. 50 innokasta kirpputorimatkailijaa Sipoosta oli saapunut linja-autolla päiväksi kiertämään Lahden kirppareita. Kaikki halukkaat eivät olleet edes mahtuneet mukaan. Ainakin siis yksi hyvä syy tulla Lahteen! (Mun kirpparikamat seisoo vielä täällä kotona, mutta toivottavasti ensi viikollakin on innokkaita kirppari-ihmisiä liikkeellä.)

Ei ehkä pahin ongelma, mutta yksi Lahden kauneusvirheistä on aamiaispaikkojen puute. Tätäkin asiaa oli käsitelty aamunlehdessä ja suurella mielenkiinnolla luin artikkelin. Olen suuri aamiaisten ystävä ja onneksi kuitenkin meidän yksityisravintolassamme aamiaiset ovat usein hyvää keskitasoa ja sen yli. Julkiseen tilanteeseen on tullut kuitenkin parannusta ja kahviloitsijat/ravintoloitsijat ovat huomanneet kysyntää aamiaisille. Se, mikä kuitenkin edelleen puuttuu, on seisovanpöydän aamiais-/brunssipaikka. Helsingistä mainitakseni mainioita esimerkkejä siitä mitä haen takaa: Fanny, Ekberg ja Krullas. Sellainen, jossa sopii rauhassa syöpötellä ja rupatella ystävien kanssa, ja sitten syöpötellä ja rupatella lisää. Eräs ravintoloitsija kommentoi jutussa, että "Sunnuntaisin ihmiset ovat kotona." ja artikkeli jatkaa: Sunnuntaiaamuihin tarjoilua ei silti olla laajentamassa. Mä olen ihminen, olen laittanut jonkun kerran kellon sunnuntaiaamuna soimaan ja matkannut 100 kilometriä junalla brunssille.


Voisin aina välillä esitellä teille jotain kivaa Lahdesta. Kotimaan matkailu on kuitenkin kasvava luonnonvara, jos/kun haluaa lentämistään rajoittaa. On täällä kai muutakin nähtävää kuin kirpparit!

5. helmikuuta 2011

Kevättä ilmassa.

Lämpötila on nollassa ja asfaltti vilkkuu jo. Domino-keksien kevätvalikoima oli kaupassa ja Kotiteollisuus lähtee kevätkiertueelle. Äsken radiossa soi Neiti Kevät. Merkit ovat selkeät. Ihanaa!

Runebergin päivän kunniaksi hänen kirjoittamansa Kevätlaulu vuodelta 1874. Suom. E. Avellan.
Terve, kevät kaunis,
Taasen luoksemme!
Terve, kevät kaunis,
Leikkiveikkomme!
Tunnon uhriliemu
Valjetessas kiihtyy,
Rakkaus ja riemu
Kaikkialla viihtyy;
Murhe kauvas kulkee,
Kyynel auvon sulkee,
Huolten pilvi aamuruskosen.
Kukka vaalevaisna
Laski nukkumaan,
Syksyn heimolaisna.
Valmis kuolemaan;
Niinkuin hirmuvalta,
Seutuja mi raastaa,
Mahdin kukkulalta
Katselevi saastaa,
Talvi haudan päällä,
Verhottuna jäällä,
Istui kolkkona kuin kuolema.
Aamu loistotoinna
Meille valkeni,
Ilta itkutoinna
Pohjan peitteli,
Kunnes kevät nuori
Juotsenia loitsi,
Päivän kullat suori,
Yösen purppuroitsi,
Talven mursi vallan,
Tyrmäsestä hallan
Houkutteli Floran kaunoisen.
Lehtoset nyt antaa
Sulle uhriaan,
Kukkasetkin kantaa
Riemu-tunteitaan;
Kiitostasi kaikuu
Ruusupensastamme,
Kunniaasi raikuu
Hohto-aaltolomme;
Linnut sulokielin
Laulaa ilomielin
Niinkuin miekin: terve keväinen!

4. helmikuuta 2011

Sehän on perjantai, suosikkipäiväni.

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Publish or Perish

Publish or Perish on hauska blogiteksti The New Yorkerista. Siinä kerrotan miten kirjan kirjoittaminen on muuttunut "entisistä ajoista". Suomalainen Henna Helmi Heinonen tuli tietoisuuteemme juurikin tällä ns. uudella tavalla ryhtyä kirjailijaksi ja Veljen vaimo-kirjahan tuli nyt sitten ulos. Heinonen ei siis ollut kuitenkaan ihan niin ainutlaatuinen, vaan tämähän on jo hyvinkin normaalia Suuressa maailmassa. Suomessa ja Heinosen kohdalla asia oli vielä uutta ja ihmeellistä sekä mediatilan arvoista.

Näistä markkinointiasioistahan suomalaisten kustantamoiden riidat kirjailijoiden kanssa viime vuonna paljolti johtuivat. Taidetta vai viihdettä kansalle, joka sitä janoaa? Taiteilija vai brändi, johon kansa haluaa samaistua? Puhuuko raha vai myös pienempiä määriä myyvä kirjailija, joka ei halua valita kirjanjulkaisutilaisuuteen uutta mekkoa?

Kuva on kirjan nettisivuilta, jossa on annettu lupa kuvaa käyttää.

3. helmikuuta 2011

Hjallis on ärsyttävä. (aina välillä)

Hjallis jankkaa telkkarissa Jutta Urpilaisen lapsettomuudesta ja lapsien hankkimisen tärkeydestä. Jutta yrittää rivien välistä sanoa, että ei oo mennyt ihan kuin Strömsössa. Ei meinaa mennä asia perille. Ärsyttää tuollainen itsekeskeisyys ja "minulla on lapsia, niin on se kumma ettei sulla ole"-asenne.

Jälkikirjoittelua seuraavana aamuna:

Jotain hyvääkin oli haastattelussa toki. Oli mukavaa, kun Hjallis kertoi kokevansa välillä valtavia hyvänolon tunteita, jolloin rakkautta olisi jaossa ihan kaikille. Hänellä nämä tunteet tulivat pääosin autolla ajaessa. Hän on silloin varmasti yksin. Minulle tulee noita samoja hetkiä ja ne tulevat pääsääntöisesti koiran kanssa ulkona ollessa, jolloin olen käytännössä kuitenkin yksin. Alitajunta ottaa hiljaisuudesta kaiken irti ja työstää asioita, lopputulemana yht´äkkinen hyvä olo. Välillä meinaa ihan itku tulla, kun on niin hyvä olla ja todellakin rakkautta olisi jaossa kaikille. Tosin rakkauden jakaminen kaikille saa toki Hjalliksen ja minun elämässäni erilaisia muotoja, minä en konkreettisesti kuitenkaan jaa rakkautta kaikille. Miten aikuista onkaan näpäytellä talkshow-isäntää omassa blogissaan? Kaikki aikuiset seuratkaa siis minua!

Viihdettä kansalle, joka sitä janoaa.

Keitin ämpärillisen Starbucks-kahvia, jotta oikein päästään tässä Suuren maailman tunnelmaan. Kahvikin valmistui helposti, kun kahvi oli puruina ja eilen oli käyty lypsyllä.

Lähdetäänkö Suomen vai Suuren maailman uutisista?

Aloitetaan ne yhdistävästä teemasta eli Adam Lambertista ja Sauli Koskisesta. Ensimmäistä kertaa kuulin tästä radiosta ja hetken luulin kyseessä olevan joku hih-hih-hii-juttu, mutta sitten ymmärsin tämän olevan ihan totta. Just Jared-sivusto kertoo meille kuvien kanssa miesten tekemisistä alkuviikolta ja tottahan se sitten varmasti on. Sauli on stailattu niin Hollywood-tyyliin ja miehet ovat oikein ihana pari. Jos he saisivat lapsia, niin miten komeita/kauniita hahmoja siitä syntyisikään. Mä olen aina ollut vahvasti sitä mieltä, että Bradin ja Jenniferin parisuhde loppui ihan siitä syystä, että maailmankaikkeus ei ollut vielä valmis niin ulkoisesti täydellisiin ihmisiin, joita heidän jälkikasvunsa olisivat olleet. Se ei vain ollut mahdollista.

Siitä voidaankin jatkaa lisää iki-ihanasta synttärikaima-idolistani eli Jenniferistä (jos joku on ihan pihalla, niin sukunimi on Aniston). Jennifer promoaa Jenkeissä uutta leffaansa, joka on taatusti kohtuullisen tyhjäpäistä höpöhöpöä, mutta promoamisen ohella henkilöfanittajat saavat osansa kaikenlaisista tarinoista, joita tällä viikolla on kerrottu mm. Ellenille ja Conanille. Jennifer ei siis ole raskaana, eikä ole adoptoimassa ketään juuri nyt ja haluaa ettei toimittajat kaivele asiaa koko ajan: “When that day is going to happen, I want to be able to be like, ‘Hey, guess what?’”. Quote kopioitu Just Jaredista. Ensi viikolla Jennifer ja minä juhlistamme syntymäpäiviämme ja minulla on edelleen 10 vuotta aikaa saada itseni näyttämään itseni yhtä upealta kuin hän on nyt. Pitäisiköhän laittaa Jenniferille onnittelukortti?

Sitten kotimaan kuulumisia! Katsoitteko eilen Maria, Mariaa? Ohjelmassa oli miesten ilta. OMG. Tässä nyt tietysti ollaan sillä rajalla, että oliko jakso niinku laatuviihdettä, hauskaa vai surullista? Vedetään rima alas ja lähdetään siitä, että se oli laatuviihdettä. Kourallinen vieraita, joista kaksi on ihan naamat. Andy McCoy on alan miehiä ja pieni tuuba ei menoa haitannut, sai suunsa auki ja kitara soi hienosti. Kauppias Keskinen, joka kyllä on myös alan miehiä, mutta ei Andyn tapaan ammattilainen, joten hän ei pystynyt esiintymään tuuban kanssa suorassa lähetyksessä. Kun teemana oli miesten ilta ja ihmissuhteet, niin eihän suomalainen mies perinteisesti niistä avaudu kuin vasta muutaman kulauksen jälkeen eli sitä saa mitä tilaa. Muuten en halua toisen epäonnistumiselle nauraa, mutta kyllähän on aika legendaarista vastata suorassa lähetyksessä puhelimeen (joka on kaiuttimella) ja kaveri soittaa, että tule nyt pois sieltä telkkarista sekoilemasta. Vesa Keskinen näyttää antaneen suomalaiselle medialle aamulla lausunnon, jossa myöntää olleensa huppelissa. Ei olisi kyllä mitenkään voinut arvata, hyvin peitteli.

Pieni häpeä tuli siitä, että mukana oli  myös suhteellisen korkealle arvostettu tanssija Benny Ninja. Hän voi sitten kertoa kotona Atlantin takana minkälainen meno on suomalaisessa talkshowssa.

Mukana oli myös Esko Eerikäinen, joka veti ihan hyvin ja varmasti on ihastuneilta naisilta pukannut viestiä kaikkia viestimiä pitkin. En ole ollut hänen ja Martinan erosta kovinkaan kiinnostunut. Lähinnä harmittaa, koska sopassa on mukana heidän reilun vuoden ikäinen tyttärensä.

Siinä varmaan päällimmäiset viihdeuutiset tältä viikolta tai ainakin tältä päivältä.

P.S. Viime viikolla kirjoitin, miten diggaan taas Marian showta ja eilen paikallisessa lehdessä tv-osion toimittaja oli täysin vastakkaista mieltä kanssani. Kaikkia ei voi miellyttää. Mä aion katsoa ensi viikollakin. Sitä vielä mietin, että eikö ole aika epäkohteliasta tulla humalassa toisen ihmisen työpaikalle?

2. helmikuuta 2011

Tänään lämmitetään eilistä.

Tänään syödään eilisen tähteitä, mutta ne on ihan huipputähteet.

Testasin eilen ensimmäistä kertaa tomaatti-kookos-chili-soppaa. Ystäväni H on antanut reseptin minulle jo aikoja, aikoja sitten. Testaaminen on jäänyt, koska mies ei lämpene (hyvällä tavalla) kookokselle. Todella helppo tehdä ja älyttömän hyvää. Sen verran maistuu kookokselle, että ei-kookos-ihmisille kannattaa olla eilistä pastaa jääkaapissa.

Ystävä H - SOPPA syntyy seuraavasti:

4 tl öljyä (ei kai kukaan oikeasti mittaa kuullotusöljyn määrää)
1 punasipuli
1 valkosipulinkynsi
1 punainen chili (siemenet pois)
4 tomaattia
1 tölkki paseraattua tomaattia (laitoin 400g, ei ollut tölkkejä)
1 tölkki chili-tomaattimurskaa (laitoin 350g, ei ollut tämäkään tölkissä)
1 tölkki (n. 350ml) kookosmaitoa
1 tl suolaa + mustapippuria

Silppua siput+chili, kuullota hetki öljyssä, lisää kuutioidut tomaatit ja kuullota hetki lisää. Lisää tomaattipurkkien sisällöt ja keitä viitisen minuuttia. Lisää kookosmaito ja mausteet. Soseuta, jos haluat. Mä halusin. Mä soseutan aina ihan kaiken, jos se on vaan yhtään sallittua. Tän ympärille voi kasailla aasialaista tarjottavaa tai jotain meksikolaistyyppistä tarjottavaa. Taco-lastut olisi varmaan aika hyviä. Maistuu maukkaalta myös seuraavana päivänä lämmitettynä. Juuri testasin lounaan muodossa.


Itse tein sopan rinnalle sämpylöitä. Niiden ohje on bongattu Pieni kaunis elämä-blogista. Helpot sämpylät, joita voi muokkailla kaapin sisällön mukaan.

PÄHKINÄISET PORKKANASÄMPYLÄT (20 kpl, mä teen pellille näppärästi menevät 16 kpl)

500g porkkanasosetta (tee itse tai pakasteena kaupan pakastealtaasta)
1 ps kuivahiivaa
n. 9½ dl sämpyläjauhoja (ei ollut tuollaisia, joten sekoitin vehnä-, graham- ja hiivaleipäjauhomixin)
2 rkl siirappia
1/2 tl suolaa
1½ dl suolapähkinöitä (ei ollut, joten kaivoin pähkinäsekoituksesta vaaleita kuorettomia pähkinöitä ja heitin perään pikkasen suolaa rouhimisvaiheessa)
1/2 dl öljyä

Lämmitä sose 42 asteeseen. Sekoita hiiva pieneen määrään jauhoja ja lisää soseeseen. Rouhi pähkinät pieneksi. Taas pääsi käyttämään soseuttajaa ja sen lisäosia! Lisää kaikki aineet soseeseen = tee siis taikina! Kohota taikina ja pyöritä sämpylät ja kohota taas. 225 astetta ja noin 8 minuuttia.

P.S.

Olisipa ihanaa, jos olisin yhtä innostunut siivoamisesta kuin keittiöpuuhista. Pitää varmaan aloittaa osio "siivousblogi". Voin sitten jakaa siivousvinkkejä tai ainakin puhelinnumeroita hyville siivousalan yrittäjille.

Jäniksen siivellä vuohelle tulossa erinomainen vuosi.

Huomenna käännähtää kiinalaisilla uusi vuosi. Tiikerin vuosi vaihtuu jäniksen vuodeksi. Minulle on tulossa hyvä vuosi, koska olen vuohi ja vuohi kuuluu samaan jengiin jäniksen kanssa. Vuodelleni luvattiin kaikkea hyvää kaikilla muilla elämänaloilla, paitsi työelämässä tulee olemaan häikkää.

Siihen liittyen kävinkin aamulla työhaastattelussa. Onnistuin mielestäni itse hyvin ja työtehtävät vaikuttivat minulle sopivilta, haastattelijat olivat mukavia ja nyt sitten jäädään odottamaan lopputulosta. Ensi viikolla lupasivat soitella hyvässä sekä pahassa. Piristävä tapahtuma kaikinpuolin. Onhan tätä työttömyyttä jo tässä useampi päivä takana.

Toivottavasti haastattelijat eivät seuraa kiinalaisen horoskoopin käänteitä eivätkä varsinkaan usko niihin!

1. helmikuuta 2011

Ilon kautta

Reilu tunti jolkottelua ja meno tuntui todella hyvältä. Pieni juoksutauko teki tehtävänsä. Rouva on taas mukana geimeissä. Hyvin mielin nukkumaan.

Häpeä suomalaisen naisen puolesta.

Tänä aamuna meni puurot taas vaihteeksi vääräänkurkkuun, kun menin lukemaan uutisointia Henna Virkkusesta (ESS 1.2.2011). Hän siis toimii maamme opetusministerinä. Mielestäni hän ei alunperinkään ollut kirkkain tähti tehtävään, mutta minun mielipiteeni ei tässä asiassa ole kovinkaan keskeinen.

Tämän aamun lehdessä kerrottiin opetusministerin matkasta Saudi-Arabiaan. Otsikko hehkutti, että Henna Virkkusesta tuli julkkis Saudeissa. Hyvältä kuulostaa. Suomalaista naisosaamista maailmalle, sen me osaamme. Hienoa. Ministeri Virkkunen oli käynyt tutustumassa vain naisille tarkoitettuun yliopistoon, johon myöskään delegaation miehet eivät voineet tulla mukaan. Yliopisto on todellakin vain naisille ja kampuksella opiskelijat pukeutuvuat länsimaiseen tyyliin. (Ministeri Virkkuselle voisin tähän vielä täsmentää, että he pukeutuvat länsimaisesti, koska miehiä ei ollut paikalla). Kaikki kuulostaa oikein hyvältä ja ollaan todellakin suomalaisten naisten vahvoilla alueilla ja toivottavasti naisministerin vierailu herätti opiskelijoissa paljon opiskeluintoa ja toivetta loistavasta tulevaisuudesta. Tietyissä tilanteissa matkalla myös ministeri ja delegaation naiset olivat pukeutuneet julkisella paikalla naisille vaadittavaan abaya-kaapuun. Tämä on täysin ymmärrettävää, koska on kohteliasta kunnioittaa paikallisia tapoja, jotta saadaan tehtyä matkan tarkoituksena ollutta kauppaa Saudien kanssa.

Mikä sitten sai puuron menemään vääräänkurkkuun?
Toimittajat toki sitten kyselivät ministeri Virkkuselta, että miltäs tämä abaya-kaapu tuntuu? Mitä vastaa länsimainen nainen, ministeri ja kansamme kansankynttilä ja edustaja maailmalla? Hän toki vastaa, että "delegaationi naiset ovat tottuneet asuun nopeasti" ja nauraen ilmoittaa, etttä "Tällainen pukeutuminen on oikeastaan aika vaivatonta."  Miten surullisia ja tyhmiä tällaiset lausunnot voivat olla? Minulle on ihan sama, millaista läppää yksityishenkilö Henna heittää kavereidensa kanssa kaapuun pukeutumisen helppoudesta, mutta opetusministeriltä toivoisi ymmärrystä ja sivistynyttä sanavalmiutta kertoa, mitä ajattelee naisten pukemisesta säkkeihin.

Toivon, että ne opiskelijanaiset eivät ainakaan vaihda Kuukkeli-kääntäjälle näitä suomalaisia uutisia julkkis-Virkkusesta omalle kielelleen.